“Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Kuuntele podcastina

Joona 1:1–4, 13–15; 2:1–5, 11; 3:1–10

1 1 Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: 2 ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.” 3 Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. Hän meni rannikolle Jafoon ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Tarsisiin. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta.

4 Laivan ehdittyä ulapalle Herra nostatti ankaran myrskyn. Se oli niin raju, että laiva oli vähällä hajota.

 13 Merimiehet koettivat vielä soutaa laivan takaisin rantaan mutta eivät onnistuneet, sillä myrsky heidän ympärillään yltyi yhä vain kovemmaksi. 14 Niin he huusivat Herraa ja sanoivat: ”Oi Herra, älä anna meidän tuhoutua tämän miehen takia! Vaikka hän olisikin syytön, älä vedä meitä vastuuseen hänen hengestään. Sinä, Herra, olet tehnyt, niin kuin itse tahdoit!” 15 Sitten he tarttuivat Joonaan ja heittivät hänet mereen. Meren raivo laantui heti.

1 Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. 2 Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa 3 ja sanoi:

– Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi,
ja hän vastaa minulle.
Tuonelan kohdusta minä huudan apua,
ja sinä, Herra, kuulet ääneni.

4 Sinä heitit minut syvyyteen,
merten sydämeen,
ja virta ympäröi minut.
Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni.
5 Minä ajattelin:
”Minut on sysätty pois
sinun silmiesi edestä.
Kuitenkin minä yhä tähyilen
pyhää temppeliäsi kohti.”

11 Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle.

1 Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: 2 ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista sille se sanoma, jonka minä sinulle puhun.”

3 Nyt Joona meni Niniveen, niin kuin Herra oli käskenyt. Ninive oli suunnattoman suuri kaupunki, laidasta laitaan kolme päivänmatkaa. 4 Joona lähti kulkemaan kaupungissa ensimmäistä päivänmatkaa ja huusi: ”Enää neljäkymmentä päivää, sitten Ninive hävitetään!” 5 Sen kuultuaan Niniven asukkaat uskoivat Jumalaan. He julistivat paaston, ja niin ylhäiset kuin alhaisetkin pukeutuivat säkkivaatteeseen.

6 Kun Joonan sanat tulivat Niniven kuninkaan korviin, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui viittansa, pukeutui säkkivaatteeseen ja istuutui tomuun. 7 Hän käski kuuluttaa koko Ninivessä: ”Tämä on kuninkaan ja hänen hovinsa määräys: Eivät ihmiset eivätkä eläimet, eivät lehmät eivätkä lampaat saa edes maistaa ruokaa eivätkä juoda vettä. Karjaa ei saa päästää laitumelle. 8 Kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin, on kuljettava säkkivaatteeseen puettuina, kaikkien on huudettava Jumalaa täysin voimin. Jokainen kääntyköön pahoilta teiltään ja hylätköön väärät tekonsa. 9 Ehkä Jumala silloin luopuu aikomuksestaan, leppyy ja antaa hehkuvan vihansa laantua, ja me pelastumme.”

10 Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät.

Lue laajemmin: Joona 1–4

1 1 Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: 2 ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.” 3 Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. Hän meni rannikolle Jafoon ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Tarsisiin. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta.

4 Laivan ehdittyä ulapalle Herra nostatti ankaran myrskyn. Se oli niin raju, että laiva oli vähällä hajota. 5 Merimiehet olivat peloissaan, ja kukin huusi avuksi jumalaansa. Keventääkseen laivaa he heittivät mereen kaiken tavaran, mitä laivassa oli. Joona oli mennyt alas laivan uumeniin ja pannut maata. Siellä hän nyt nukkui syvässä unessa. 6 Laivan kapteeni meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Sinäkö vain nukut! Nouse ylös ja huuda avuksi jumalaasi! Ehkä sinun jumalasi huomaa meidät, niin ettemme huku.”

7 Merimiehet sanoivat toisilleen: ”Heitetään arpaa, että saamme tietää, kenen takia tämä onnettomuus on kohdannut meitä!” Miehet heittivät arpaa, ja arpa osui Joonaan. 8 Silloin he sanoivat hänelle: ”Kerro meille, miksi tämä onnettomuus on kohdannut meitä! Mikä sinä olet miehiäsi? Millä asioilla sinä liikut ja mistä tulet? Mistä maasta ja mitä kansaa sinä olet?” 9 Joona vastasi heille: ”Minä olen heprealainen ja palvelen Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt sekä meren että maan.”

10 Miehet joutuivat kauhun valtaan ja sanoivat hänelle: ”Mitä sinä oletkaan tehnyt!” Sen he näet tiesivät, että Joona oli lähtenyt pakoon Herraa, Jumalaansa; Joona oli sen heille kertonut. 11 ”Mitä meidän pitäisi tehdä sinulle, että meri tyyntyisi?” miehet kysyivät häneltä. Myrsky näet yltyi yltymistään. 12 Joona vastasi: ”Heittäkää minut mereen, niin meri tyyntyy. Minä olen varma, että tämä hirveä myrsky on minun syytäni.”

13 Merimiehet koettivat vielä soutaa laivan takaisin rantaan mutta eivät onnistuneet, sillä myrsky heidän ympärillään yltyi yhä vain kovemmaksi. 14 Niin he huusivat Herraa ja sanoivat: ”Oi Herra, älä anna meidän tuhoutua tämän miehen takia! Vaikka hän olisikin syytön, älä vedä meitä vastuuseen hänen hengestään. Sinä, Herra, olet tehnyt, niin kuin itse tahdoit!” 15 Sitten he tarttuivat Joonaan ja heittivät hänet mereen. Meren raivo laantui heti. 16 Miehet pelkäsivät ja kunnioittivat nyt Herraa, uhrasivat hänelle teurasuhrin ja tekivät pyhiä lupauksia.

2 1 Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. 2 Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa 3 ja sanoi:

– Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi,
ja hän vastaa minulle.
Tuonelan kohdusta minä huudan apua,
ja sinä, Herra, kuulet ääneni.

4 Sinä heitit minut syvyyteen,
merten sydämeen,
ja virta ympäröi minut.
Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni.
5 Minä ajattelin:
”Minut on sysätty pois
sinun silmiesi edestä.
Kuitenkin minä yhä tähyilen
pyhää temppeliäsi kohti.”

6 Vedet nousivat kaulaani asti,
syvyydet saartoivat minut,
kaislat kietoutuivat päähäni.
7 Vuorten pohjiin minä painuin,
vajosin syvyyksien maahan,
sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi.
Mutta sinä, Herra, minun Jumalani,
nostit minut elävänä ylös haudasta.

8 Kun voimani jo raukenivat,
minä yhä kutsuin Herraa,
ja rukoukseni tuli sinun luoksesi
pyhään temppeliisi.

9 Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin,
hylkäävät ja pettävät sinut.
10 Mutta minä saan uhrata
ja laulaa kiitosta sinulle.
Minkä olen luvannut, sen minä täytän.
Vain Herra voi pelastaa.

11 Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle.

3 1 Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: 2 ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista sille se sanoma, jonka minä sinulle puhun.”

3 Nyt Joona meni Niniveen, niin kuin Herra oli käskenyt. Ninive oli suunnattoman suuri kaupunki, laidasta laitaan kolme päivänmatkaa. 4 Joona lähti kulkemaan kaupungissa ensimmäistä päivänmatkaa ja huusi: ”Enää neljäkymmentä päivää, sitten Ninive hävitetään!” 5 Sen kuultuaan Niniven asukkaat uskoivat Jumalaan. He julistivat paaston, ja niin ylhäiset kuin alhaisetkin pukeutuivat säkkivaatteeseen.

6 Kun Joonan sanat tulivat Niniven kuninkaan korviin, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui viittansa, pukeutui säkkivaatteeseen ja istuutui tomuun. 7 Hän käski kuuluttaa koko Ninivessä: ”Tämä on kuninkaan ja hänen hovinsa määräys: Eivät ihmiset eivätkä eläimet, eivät lehmät eivätkä lampaat saa edes maistaa ruokaa eivätkä juoda vettä. Karjaa ei saa päästää laitumelle. 8 Kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin, on kuljettava säkkivaatteeseen puettuina, kaikkien on huudettava Jumalaa täysin voimin. Jokainen kääntyköön pahoilta teiltään ja hylätköön väärät tekonsa. 9 Ehkä Jumala silloin luopuu aikomuksestaan, leppyy ja antaa hehkuvan vihansa laantua, ja me pelastumme.”

10 Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät.

4 1 Joona pani tämän kovin pahakseen ja suuttui. 2 Hän rukoili Herraa ja sanoi: ”Voi, Herra! Enkö minä tätä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensiksi lähdin pakoon Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut. 3 Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää.” 4 Mutta Herra sanoi: ”Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?”

5 Joona meni ulos kaupungista ja jäi sen itäpuolelle. Siellä hän kyhäsi itselleen oksista katoksen, asettui sen alle suojaan ja odotteli nähdäkseen, miten kaupungille kävisi. 6 Silloin Herra Jumala pani risiinikasvin kasvamaan Joonan yläpuolelle, varjoksi hänen päänsä päälle ja helpottamaan hänen murheellista oloaan. Ja Joona iloitsi kovin tästä risiinikasvista. 7 Mutta seuraavana päivänä aamunkoitteessa Jumala antoi madon purra risiinikasvia, niin että se kuivettui. 8 Auringon noustua Herra pani kuuman itätuulen puhaltamaan, ja aurinko paahtoi Joonan päähän, niin että hän oli nääntymäisillään. Silloin Joona olisi tahtonut kuolla, ja hän sanoi: ”Parempi minun on kuolla kuin elää.”

9 Mutta Jumala kysyi Joonalta: ”Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa risiinikasvin tähden?” Joona vastasi: ”Kyllä on, tahtoisin kuolla.” 10 Herra sanoi: ”Sinä suret risiinikasvia, vaikka et ole nähnyt vaivaa sen vuoksi etkä ole sitä kasvattanut. Yhden yön se vain eli, yhden yön jälkeen se kuihtui pois. 11 Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä, ja lisäksi paljon eläimiä.”

Oletko joskus toivonut saavasi mahdollisuuden aloittaa alusta?

Joona oli saanut Jumalalta tehtävän lähteä pakanalähetystyöhön sen aikaiseen suurkaupunkiin, Niniveen. Vanhan testamentin aikana Jumala puhui yleensä vain omalle kansalleen, mutta nyt sanomaa piti viedä myös muille. Joona yritti karata maan ääriin päästäkseen tehtävästä eroon. Hän ehkä pelkäsi tai piti tehtävää järjenvastaisena – eihän Jumala ollut kuin juutalaisten Jumala! Merkillistä kyllä, Joonan puhe sai kaikki pakanat sekä laivassa että Ninivessä kääntymään välittömästi Jumalan puoleen. Jumala ei siis hylännyt Joonaa pakomatkankaan ajaksi, vaan käytti häntä lähettinään merimiesten parissa – kunnes palautti hänet takaisin maihin ja antoi hänelle uuden mahdollisuuden toteuttaa alkuperäinen tehtävä.

Joona vaikuttaa oikukkaalta ja varsin epäkypsältä luonteelta. Hän ei osoittanut kovin suurta rakkautta niitä kohtaan, joille hän Jumalasta kertoi. Lopulta hän oli pettynyt Jumalaan, kun tämä tekikin niin kuin sanoi, eli pelasti Niniven asukkaat. Joonan puhetaidot olivat tuskin syynä siihen, että kokonainen suurkaupunki kääntyi Jumalan puoleen. Hän teki vain ja ainoastaan sen, minkä Jumala käski: puhui yhden lauseen mittaisen parannussaarnan. Mutta se riitti Jumalalle. Hän siunasi Joonan tottelevaisuuden ja sen kautta siunauksen saivat myös tuhannet niniveläiset.

Teetkö sinä aina niin kuin käsketään, vai ryhdytkö mieluummin Joonan tavoin kapinaan? Entäpä jo saisit käskyn itse Jumalalta? Mitä silloin tekisit? Joona on meille sekä huono että hyvä esimerkki. Jos Jumala kutsuu tehtävään, sitä kutsua ei kannata Joonan tavoin vastustaa. Mutta Jumalan sanan uskollisessa eteenpäin viemisessä ja Jumalan omaksi tunnustautumisessa hän on meille erittäin hyvä esimerkki. Jumalalla on varaa kutsua työhönsä myös oikukkaita ja epäkypsiä ihmisiä.

”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.”
Mark. 16:15
Keskustelukysymyksiä
  1. Minkä tehtävän Joona sai? Miltä tuo tehtävä sinusta tuntuisi?
  2. Mikä sai Niniven kuninkaan toimimaan Joonan puheen mukaisesti?
  3. Kuka on kertonut sinulle Jumalasta? Millä tavalla hän sen teki?
  4. Millaiset syyt saisivat sinut kapinoimaan Jumalan käskyä vastaan?
  5. Mitä Joonan tarina kertoo Jumalasta?
Henkilökohtaisesti

 

Joona on yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka Raamatun henkilöt eivät ole täydellisiä ihmisiä, vaan he ovat samalla tavalla syntisiä kuin mekin. Tämä on mielestäni lohduttavaa, sillä voimme samaistua monien näiden henkilöiden ajatuksiin ja nähdä kuinka Jumala suhtautuu heihin ja heidän syntisyyteensä.

Joonan kirjan neljännessä luvussa Joona suuttuu Jumalalle tämän pelastaessa Niniven asukkaat. Jumala huomaa sen ja kysyy Joonalta: ”Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?” Tämä sama kysymys on puhutellut minua useasti. Vaikka asiat eivät menisi niin kuin itse haluaisin niiden menevän, minulla ei ole mitään syytä olla suutuksissa. Jumala lupaa johdattaa meitä ja tietää mikä on meille parhaaksi – miksi en luottaisi tähän lupaukseen? Vaikka emme tiedä Jumalan suunnitelmia etukäteen, voimme silti uskoa siihen, että Hän johdattaa meitä elämässämme sinne, missä meidän on tarkoitus olla.
Elina Smeds

Video: Esittelyssä Joonan kirja

Linkitetty BibleProjectin luvalla.

Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: