“Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään.”
Edellinen teksti | Seuraava teksti |
Kuuntele podcastina
Joona 1:1–4, 13–15; 2:1–5, 11; 3:1–10
1 1 Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: 2 ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.” 3 Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. Hän meni rannikolle Jafoon ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Tarsisiin. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta.
4 Laivan ehdittyä ulapalle Herra nostatti ankaran myrskyn. Se oli niin raju, että laiva oli vähällä hajota.
13 Merimiehet koettivat vielä soutaa laivan takaisin rantaan mutta eivät onnistuneet, sillä myrsky heidän ympärillään yltyi yhä vain kovemmaksi. 14 Niin he huusivat Herraa ja sanoivat: ”Oi Herra, älä anna meidän tuhoutua tämän miehen takia! Vaikka hän olisikin syytön, älä vedä meitä vastuuseen hänen hengestään. Sinä, Herra, olet tehnyt, niin kuin itse tahdoit!” 15 Sitten he tarttuivat Joonaan ja heittivät hänet mereen. Meren raivo laantui heti.
2 1 Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. 2 Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa 3 ja sanoi:
– Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi,
ja hän vastaa minulle.
Tuonelan kohdusta minä huudan apua,
ja sinä, Herra, kuulet ääneni.
4 Sinä heitit minut syvyyteen,
merten sydämeen,
ja virta ympäröi minut.
Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni.
5 Minä ajattelin:
”Minut on sysätty pois
sinun silmiesi edestä.
Kuitenkin minä yhä tähyilen
pyhää temppeliäsi kohti.”
11 Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle.
3 1 Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: 2 ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista sille se sanoma, jonka minä sinulle puhun.”
3 Nyt Joona meni Niniveen, niin kuin Herra oli käskenyt. Ninive oli suunnattoman suuri kaupunki, laidasta laitaan kolme päivänmatkaa. 4 Joona lähti kulkemaan kaupungissa ensimmäistä päivänmatkaa ja huusi: ”Enää neljäkymmentä päivää, sitten Ninive hävitetään!” 5 Sen kuultuaan Niniven asukkaat uskoivat Jumalaan. He julistivat paaston, ja niin ylhäiset kuin alhaisetkin pukeutuivat säkkivaatteeseen.
6 Kun Joonan sanat tulivat Niniven kuninkaan korviin, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui viittansa, pukeutui säkkivaatteeseen ja istuutui tomuun. 7 Hän käski kuuluttaa koko Ninivessä: ”Tämä on kuninkaan ja hänen hovinsa määräys: Eivät ihmiset eivätkä eläimet, eivät lehmät eivätkä lampaat saa edes maistaa ruokaa eivätkä juoda vettä. Karjaa ei saa päästää laitumelle. 8 Kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin, on kuljettava säkkivaatteeseen puettuina, kaikkien on huudettava Jumalaa täysin voimin. Jokainen kääntyköön pahoilta teiltään ja hylätköön väärät tekonsa. 9 Ehkä Jumala silloin luopuu aikomuksestaan, leppyy ja antaa hehkuvan vihansa laantua, ja me pelastumme.”
10 Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät.
Oletko joskus toivonut saavasi mahdollisuuden aloittaa alusta?
Joona oli saanut Jumalalta tehtävän lähteä pakanalähetystyöhön sen aikaiseen suurkaupunkiin, Niniveen. Vanhan testamentin aikana Jumala puhui yleensä vain omalle kansalleen, mutta nyt sanomaa piti viedä myös muille. Joona yritti karata maan ääriin päästäkseen tehtävästä eroon. Hän ehkä pelkäsi tai piti tehtävää järjenvastaisena – eihän Jumala ollut kuin juutalaisten Jumala! Merkillistä kyllä, Joonan puhe sai kaikki pakanat sekä laivassa että Ninivessä kääntymään välittömästi Jumalan puoleen. Jumala ei siis hylännyt Joonaa pakomatkankaan ajaksi, vaan käytti häntä lähettinään merimiesten parissa – kunnes palautti hänet takaisin maihin ja antoi hänelle uuden mahdollisuuden toteuttaa alkuperäinen tehtävä.
Joona vaikuttaa oikukkaalta ja varsin epäkypsältä luonteelta. Hän ei osoittanut kovin suurta rakkautta niitä kohtaan, joille hän Jumalasta kertoi. Lopulta hän oli pettynyt Jumalaan, kun tämä tekikin niin kuin sanoi, eli pelasti Niniven asukkaat. Joonan puhetaidot olivat tuskin syynä siihen, että kokonainen suurkaupunki kääntyi Jumalan puoleen. Hän teki vain ja ainoastaan sen, minkä Jumala käski: puhui yhden lauseen mittaisen parannussaarnan. Mutta se riitti Jumalalle. Hän siunasi Joonan tottelevaisuuden ja sen kautta siunauksen saivat myös tuhannet niniveläiset.
Teetkö sinä aina niin kuin käsketään, vai ryhdytkö mieluummin Joonan tavoin kapinaan? Entäpä jo saisit käskyn itse Jumalalta? Mitä silloin tekisit? Joona on meille sekä huono että hyvä esimerkki. Jos Jumala kutsuu tehtävään, sitä kutsua ei kannata Joonan tavoin vastustaa. Mutta Jumalan sanan uskollisessa eteenpäin viemisessä ja Jumalan omaksi tunnustautumisessa hän on meille erittäin hyvä esimerkki. Jumalalla on varaa kutsua työhönsä myös oikukkaita ja epäkypsiä ihmisiä.
Mark. 16:15
Edellinen teksti | Seuraava teksti |