
“Hätähuuto on kantautunut minun korviini.”
Edellinen teksti | Seuraava teksti |
Kuuntele podcastina
2. Moos. 3:1–12
1 Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. 2 Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. 3 Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
4 Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” 5 Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” 6 Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.
7 Herra sanoi: ”Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. 8 Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. 9 Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. 10 Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” 11 Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” 12 Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Oletko joskus ottanut vastaan mahdottomalta tuntuvan tehtävän?
Mooses oli joutunut pakenemaan faraon hovista tapettuaan egyptiläisen miehen, joka oli kohdellut huonosti israelilaista orjaa. Itse asiassa tapauksesta oli kulunut jo kymmeniä vuosia, ja nyt Mooses oli jo noin 80-vuotias. Neljänkymmenen autiomaassa vietetyn vuoden aikana Mooses oli mennyt naimisiin ja toiminut paimenena appensa Jetron palveluksessa. Aluksi elämä karulla vuoristoseudulla oli varmasti ollut jännittävää egyptiläisen palatsielämän jälkeen, mutta sitten arki asettui uomaansa ja päivät ja vuodet seurasivat toisiaan… Kunnes yhtäkkiä Jumala ilmestyi Moosekselle ja kutsui hänet aivan toisenlaiseen tehtävään.
Jumala ei ollut unohtanut kansaansa. Hän oli johdattanut Moosesta faraon hovin hienostoelämästä turvattomaan ja yksinäiseen työhön kauaksi kotoa. Kumpaakin kokemusta Mooses tulisi tarvitsemaan tulevassa tehtävässään. Jumala veisi oman kansansa autiomaan läpi luvattuun maahan Mooseksen johdolla.
Kun Jumala kutsuu ihmistä johonkin tehtävään, häneen voi täysin luottaa. Hän ottaa käyttöönsä meille antamansa lahjat ja elämänkokemuksen – usein sellaisiakin asioita, joista emme itse ole tietoisia tai joita olemme pitäneet turhina. Jumala johdattaa meitä joka hetki, ja antaa tehtäviä sen mukaan kuin olemme niihin hänen mielestään valmiita. Omasta mielestämme olemme useinkin keskeneräisiä, ja niin Mooseskin ajatteli kutsun saatuaan! Juuri tällöin ainoa toivomme on luottaa Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa.
Ps. 31:3
Edellinen teksti | Seuraava teksti |