“Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Ilm. 7:9–17

9 Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa 10 ja huusivat kovalla äänellä:

– Pelastuksen tuo meidän Jumalamme,
hän, joka istuu valtaistuimella,
hän ja Karitsa!

11 Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan 12 sanoen:

– Aamen.
Ylistys ja kirkkaus,
viisaus, kiitos,
kunnia, valta ja voima
meidän Jumalallemme
aina ja ikuisesti!
Aamen.

13 Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” 14 Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle:

– Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta.
He ovat pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15 Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä
ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään
päivin ja öin,
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen.
16 Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
enää ei heitä polta aurinko
eikä paahtava helle.
17 Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä
ja vie heidät elämän veden lähteille,
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään
kaikki kyyneleet.

Lue laajemmin: Ilm. 4–7

4 1 Sitten näin tämän: taivaan ovi oli auki, ja kuului sama ääni, jonka olin edellisellä kerralla kuullut – kuin olisi torveen puhallettu. Se sanoi minulle: ”Nouse tänne! Minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva.”

2 Siinä samassa olin Hengen vallassa. Näin, että taivaassa oli valtaistuin ja sillä valtaistuimella istui joku, 3 joka loisti kuin jaspis ja karneoli. Valtaistuinta ympäröi sateenkaaren kaltainen smaragdinvärinen hohde. 4 Tämän valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele. 5 Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä, 6 ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri.

Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä että takaa olivat täynnä välkehtiviä silmiä. 7 Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin ihmiskasvot, ja neljäs näytti lentävältä kotkalta. 8 Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jotka olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä. Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat:

– Pyhä, pyhä, pyhä
on Herra Jumala, Kaikkivaltias!
Hän oli, hän on ja hän on tuleva.

9 Aina kun olennot ylistävät, kunnioittavat ja kiittävät häntä, joka istuu valtaistuimellaan ja joka elää aina ja ikuisesti, 10 nuo kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyvät maahan hänen valtaistuimensa eteen ja osoittavat hänelle kunnioitustaan – hänelle, joka elää aina ja ikuisesti. He asettavat seppeleensä valtaistuimen eteen ja lausuvat:

11 – Herra, meidän Jumalamme!
Sinä olet arvollinen saamaan
ylistyksen, kunnian ja vallan,
sillä sinä olet luonut kaiken.
Kaikki, mikä on olemassa,
on sinun tahdostasi luotu.

5 1 Minä näin, että valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli kirjakäärö. Se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä. 2 Ja minä näin mahtavan enkelin, joka kuulutti kovalla äänellä: ”Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?” 3 Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi kyennyt avaamaan kirjan tai edes katsomaan siihen. 4 Minä itkin katkerasti, kun ei löytynyt ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan tai katsomaan siihen. 5 Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: ”Älä itke. Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä.”

6 Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää – ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan. 7 Se astui lähemmäs ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.

8 Kun Karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia.

9 He lauloivat uuden laulun:

– Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan
ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu,
olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista,
kaikista kielistä, kansoista ja maista.
10 Olet tehnyt heistä kuningassuvun,
meidän Jumalamme pappeja;
he tulevat hallitsemaan maan päällä.

11 Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, 12 ja he lausuivat kovalla äänellä:

– Karitsa, joka on teurastettu,
on arvollinen saamaan vallan,
rikkauden, viisauden ja voiman,
kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.

13 Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat:

– Hänen, joka istuu valtaistuimella,
hänen ja Karitsan
on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti
aina ja ikuisesti.

14 Ne neljä olentoa sanoivat: ”Aamen”, ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.

6 1 Minä näin, kuinka Karitsa avasi ensimmäisen seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden neljästä olennosta sanovan ukkosen tavoin jylisevällä äänellä: ”Tule!” 2 Ja siinä samassa näin valkoisen hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli jousi. Hänelle annettiin seppele, ja seppelöitynä voittajana hän lähti uusia voittoja kohti.

3 Kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin toisen olennon sanovan: ”Tule!” 4 Nyt tuli esiin toinen, tulipunainen hevonen. Sille, joka istui hevosen selässä, annettiin valta riistää rauha maan päältä ja panna ihmiset tappamaan toisiaan. Hänelle annettiin iso miekka.

5 Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen olennon sanovan: ”Tule!” Siinä samassa näin mustan hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli kädessään vaaka. 6 Minä kuulin äänen, joka tuntui tulevan noiden neljän olennon keskeltä, ja se sanoi: ”Mitta vehnää denaarilla, ohraa kolme mittaa. Öljyyn ja viiniin älä koske.”

7 Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen olennon sanovan: ”Tule!” 8 Siinä samassa näin tuhkanharmaan hevosen. Se, joka istui hevosen selässä, oli nimeltään Kuolema, ja sen jäljessä tuli Tuonela. Ratsastajille annettiin valta neljänteen osaan maata, ne saivat tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja jättää loput villipetojen kynsiin.

9 Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. 10 Ne huusivat kovalla äänellä: ”Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?” 11 Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä.

12 Minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. 13 Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. 14 Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan. 15 Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin 16 ja huusivat vuorille ja kallioille: ”Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! 17 Heidän vihansa suuri päivä on tullut – kuka voi sen kestää?”

7 1 Tämän jälkeen näin neljä enkeliä, jotka seisoivat maan neljällä kulmalla ja pidättelivät maan neljää tuulta, ettei mikään niistä puhaltaisi yli maan ja meren eikä vasten ainoatakaan puuta. 2 Ja vielä näin yhden enkelin, joka nousi idästä kantaen elävän Jumalan sinettiä. Hän huusi kovalla äänellä noille neljälle enkelille, joille oli annettu valta hävittää maata ja merta: 3 ”Älkää hävittäkö maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin meidän Jumalamme palvelijoiden otsaan.”

4 Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja heitä oli kaikista Israelin heimoista: 5 Juudan heimosta sai sinetin kaksitoistatuhatta, Ruubenin heimosta kaksitoistatuhatta, Gadin heimosta kaksitoistatuhatta, 6 Asserin heimosta kaksitoistatuhatta, Naftalin heimosta kaksitoistatuhatta, Manassen heimosta kaksitoistatuhatta, 7 Simeonin heimosta kaksitoistatuhatta, Leevin heimosta kaksitoistatuhatta, Isaskarin heimosta kaksitoistatuhatta, 8 Sebulonin heimosta kaksitoistatuhatta, Joosefin heimosta kaksitoistatuhatta ja Benjaminin heimosta kaksitoistatuhatta.

9 Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa 10 ja huusivat kovalla äänellä:

– Pelastuksen tuo meidän Jumalamme,
hän, joka istuu valtaistuimella,
hän ja Karitsa!

11 Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan 12 sanoen:

– Aamen.
Ylistys ja kirkkaus,
viisaus, kiitos,
kunnia, valta ja voima
meidän Jumalallemme
aina ja ikuisesti!
Aamen.

13 Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” 14 Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle:

– Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta.
He ovat pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15 Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä
ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään
päivin ja öin,
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen.
16 Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
enää ei heitä polta aurinko
eikä paahtava helle.
17 Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä
ja vie heidät elämän veden lähteille,
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään
kaikki kyyneleet.

Millaiset vaatteet puet päällesi, kun menet juhliin?

Hyvät hetket ystävien kanssa, rauhan tunne keskellä kaunista luontoa, suuri taide-elämys tai ilojuhlat ovat esimakua siitä, mitä kerran koetaan taivaassa. Siellä kaikki on vain vieläkin suurempaa ja ihmeellisempää. Iloa ei varjosta mikään murhe, ystävä ei enää koskaan lähde viereltä, aurinkoista päivää ei seuraa yö tai myrsky. Mutta ennen kaikkea: taivaassa ei ole enää syntiä. Kukaan ei enää voi tehdä siellä mitään pahaa. Jokaisen taivaassa olevan sydän on vapaa pahuudesta ja siellä ihminen pystyy vihdoin rakastamaan täydellisesti, niin kuin Jumala rakastaa.

Näitä asioita on vaikea ymmärtää ja kuvitella, koska olemme vielä lujasti kiinni tässä maailmassa, joka on täynnä vajavuutta ja ajallisuutta. Kuitenkin jo nyt voimme ”pestä vaatteemme Karitsan veressä” eli viedä pahat tekomme ja ajatuksemme Jeesuksen ristin juurelle ja pyytää niitä anteeksi. Hän kuoli ja vuodatti verensä ristillä niiden takia. Jeesuksen sovintokuolemaan turvautuva pukee Jeesuksen päälleen ja se onkin ainoa oikea asu, jossa taivaalliseen juhlaan saa mennä!

”Minä seison vahvalla perustalla. Juhlivan kansan keskellä minä kiitän sinua, Herra.”
Ps. 26:12
Keskustelukysymyksiä ja ryhmätehtävä

Tehtävä ryhmälle ennen keskustelua

Tehdään ennen raamatunkohdan lukemista.

Ohjeistus: Piirrä tai kuvaile hienoin juhla-asu, jonka olet nähnyt tai joka on ollut päälläsi.
Purku: Näytetään ja kerrotaan kolmen hengen ryhmissä.

Keskustelukysymyksiä

  1. Mistä toisesta Raamatun kertomasta tilanteesta palmunoksat ja niiden heiluttaminen ovat tuttuja?
  2. Kun kansa heilutti palmunoksia palmusunnuntaina Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin, he huusivat ”Hoosianna” eli ”Kuningas, auta”. Mitä palmunoksia heiluttavat ihmiset taivaassa huutavat? Mikä yhteys näillä kahdella huudolla on?
  3. Mitä enkelit tekevät tässä raamatunkohdassa? Mitä se osoittaa enkeleistä ja niiden asemasta?
  4. Jesajan kirjassa on ennustus taivaasta Jes. 4: 2–6 (lukekaa ääneen). Millä tavalla tämä Ilmestyskirjan kohta vastaa tuota ennustusta, mikä siinä on erilaista?
  5. Millaista on Jumalan kirkkaus?
  6. Mikä on ollut pelastuneiden ”pääsylippu” taivaaseen?
  7. Millaisia ristiriitaisia kuvia tässä raamatunkohdassa on? Mitä ne osoittavat Jumalasta?
  8. Millaisista asioista Jumala pitää huolen taivaassa?
  9. Mikä on mielestäsi paras asia, joka odottaa sinua taivaassa?
  10. Mikä jae tässä raamatunkohdassa on sinulle merkittävin? Miksi?
Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: