91 – Jumalan rakkaus

1. Kor. 13

¹ Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. ² Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. ³ Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

⁴ Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ⁵ ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ⁶ ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. ⁷ Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

⁸ Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. ⁹ Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, ¹⁰ mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

¹¹ Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. ¹² Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.

¹³ Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Kenelle sanoit viimeksi: ”Rakastan sinua”? Kenelle voisit sanoa niin?

Jos olet joskus ollut kirkossa seuraamassa avioliittoon vihkimistä, olet ehkä kuullut tämän raamatunkohdan.  Kun pari julkistaa liittonsa ja pyytää sille siunausta, onkin luonnollista puhua rakkaudesta ja sen merkityksestä. Paavali kirjoittaa tässä kuitenkin muillekin kuin rakastuneille pareille, ja rakkaudesta puhuessaan hän ei oikeastaan edes tarkoita romanttista rakkauden tunnetta…

Edellä Paavali on kirjoittanut lahjoista, joita Pyhä Henki antaa seurakunnalle, esimerkiksi kielillä puhumisen tai profetoimisen. Korinttilaiset, joille hän tässä kirjoittaa, olivat innoissaan kaikista näyttävistä lahjoista. Eiköhän samoin ajatella nykyäänkin: se mistä lähtee enemmän ääntä ja mikä enemmän hämmästyttää, tuntuu suuremmalta kuin jokin hiljainen ja tavallisen oloinen. Näyttäviä hengellisiä lahjoja saaneet korinttilaiset olivat ylpistyneet ja unohtaneet, että lahjoilla piti palvella seurakuntaa eikä pönkittää omaa asemaa. Kaiken pohjana tuli olla rakkaus.

Ja tässä Paavali sitten kertoo, millaista rakkaus on. Ja että ilman rakkautta millään näyttävälläkään toiminnalla ei ole arvoa. Se, joka yrittää tällaista rakkautta itsestään puristaa, huomaa hyvin nopeasti omien rajojen tulevan vastaan. Ei onnistu. Miksi tällaista sitten kirjoitetaan, jos kukaan ei siihen pysty? Jos laitatkin sanan ”rakkaus” tilalle nimen ”Jeesus”, alkaa raamatunkohta avautua uudella tavalla. Jeesus on ainoa täydellinen rakkaus. Ja hän opettaa meitä rakastamaan ja antaa siihen oman voimansa. Hän on myös kaikkien lahjojen antaja.