9 – Et ole yksin!

27 ¹ Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle: ”Poikani!” Esau vastasi: ”Mitä, isä?” ² Iisak sanoi: ”Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla. ³ Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja jousesi, ja lähde metsästämään minulle riistaa. ⁴ Laita siitä herkkuruokaa, sellaista josta minä pidän, ja tuo sitä minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen.”

⁵ Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Kun Esau oli lähtenyt metsästämään riistaa isäänsä varten, ⁶ Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: ”Minä kuulin äsken, että isäsi sanoi veljellesi Esaulle: ⁷ ’Tuo minulle riistaa ja valmista minulle herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran nimessä ennen kuin kuolen.’ ⁸ Nyt, poikani, tottele minua ja tee niin kuin minä käsken. ⁹ Hae minulle laumasta kaksi hyvää nuorta vuohta, niin minä teen niistä isäsi mieliruokaa. ¹⁰ Vie sinä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.”

¹¹ Jaakob sanoi silloin äidilleen: ”Mutta veljeni Esau on karvainen ja minun ihoni on sileä. ¹² Entä jos isä tunnustelee minua? Silloin hän pitää minua petkuttajana, ja minä saan osakseni kirouksen enkä siunausta.” ¹³ Hänen äitinsä sanoi: ”Jos niin käy, poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain niin kuin minä sanon ja mene hakemaan ne vuohet.” ¹⁴ Jaakob haki vuohet äidilleen, ja tämä valmisti niistä Iisakin mieliruokaa. ¹⁵ Sitten Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa Jaakobin niihin. ¹⁶ Vuohien nahoilla hän peitti Jaakobin kädet sekä hänen paljaan kaulansa ja niskansa. ¹⁷ Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen.

¹⁸ Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: ”Isä!” Iisak vastasi: ”Niin, poika, kuka sinä olet?” ¹⁹ Jaakob sanoi isälleen: ”Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut.” ²⁰ Iisak kysyi: ”Miten löysit saaliin näin pian, poikani?” Jaakob vastasi: ”Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen tielleni.” ²¹ Iisak sanoi: ”Tulehan lähemmäksi, poikani, niin minä tunnustelen, oletko sinä Esau vai et.” ²² Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.” ²³ Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten Esaun, ja hän siunasi Jaakobin. ²⁴ Iisak kysyi vielä: ”Oletko sinä todella poikani Esau?” Jaakob vastasi: ”Olen.” ²⁵ Silloin Iisak sanoi: ”Tuo ruoka tänne, niin että saan syödä poikani tuomaa riistaa. Sen jälkeen siunaan sinut.” Jaakob tarjosi hänelle ruokaa ja viiniä, ja hän söi ja joi. ²⁶ Sitten Iisak sanoi: ”Tule tänne ja suutele minua, poikani.” ²⁷ Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen:

– Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu,
maan, jonka Herra on siunannut.
²⁸ Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta
ja maan rehevyyttä,
viljaa ja viiniä runsain määrin.
²⁹ Kansat palvelkoot sinua
ja kansakunnat kumartakoot sinua.
Ole veljiesi herra,
ja äitisi pojat kumartakoot sinua.
Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat,
ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.

³⁰ Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä luota, kun Esau palasi metsäs- tämästä. ³¹ Hänkin laittoi herkkuruokaa, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: ”Nouse, isä, syömään poikasi tuomaa riistaa, että sitten voisit siunata minut.” ³² Hänen isänsä Iisak kysyi: ”Kuka sinä olet?” Esau vastasi: ”Minä olen poikasi Esau, sinun esikoisesi.” ³³ Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: ”Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy.”

³⁴ Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: ”Siunaa minutkin, isä!” ³⁵ Silloin Iisak sanoi: ”Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen.” ³⁶ Esau sanoi: ”Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota. Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!” Esau kysyi vielä: ”Eikö sinulle jäänyt mitään siunausta minua varten?” ³⁷ Iisak vastasi: ”Minä asetin hänet sinun herraksesi, annoin hänelle palvelijoiksi kaikki hänen veljensä ja varustin hänet viljalla ja viinillä. Mitä minä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?” ³⁸ Silloin Esau sanoi isälleen: ”Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!” Ja Esau itki katkerasti. ³⁹ Hänen isänsä Iisak sanoi hänelle:

– Kaukana on sinun asuinsijasi oleva
rehevistä maista,
vailla taivaan kastetta.
⁴⁰ Sinä olet elävä miekkasi varassa
ja palveleva veljeäsi.
Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti,
silloin karistat hänen ikeensä niskastasi.

⁴¹ Esau kantoi Jaakobille kaunaa siitä, että Jaakob oli saanut isän siunauksen, ja hän ajatteli: ”Pian tulee aika, jolloin suremme isän kuolemaa. Sitten minä tapan Jaakobin.” ⁴² Kun Rebekalle kerrottiin, mitä hänen vanhempi poikansa aikoi, hän haetti luok- seen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: ”Veljesi Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut. ⁴³ Tee siis, poikani, niin kuin minä neuvon: lähde pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin. ⁴⁴ Viivy siellä jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku haihtuu. ⁴⁵ Kun veljesi viha on asettunut ja hän on unohtanut, mitä sinä hänelle teit, minä lähetän sinulle sanan ja haetan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat yhtenä ja samana päivänä?”

⁴⁶ Iisakille Rebekka sanoi: ”Minä olen kuollakseni kyllästynyt noihin heettiläisnaisiin! Jos Jaakobkin vielä ottaa tästä maasta heettiläisen vaimon, jonkun samanlaisen kuin nuo, niin mitä minun enää kannattaa elää?”

28 ¹ Niin Iisak kutsui luokseen Jaakobin, siunasi häntä ja sanoi: ”Älä sinä ota vaimoksesi kanaanilaista naista. ² Lähde Mesopotamiaan äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Labanin tyttäristä. ³ Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja tehköön sinut hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saa alkunsa suuri kansa. ⁴ Hän antakoon sinulle samanlaisen siunauksen kuin Abrahamille, sekä sinulle että jälkeläisillesi, niin että saat omaksesi tämän maan, jonka Jumala lupasi Abrahamille ja jossa nyt asut muukalaisena.” ⁵ Sitten Iisak lähetti Jaakobin matkaan, ja Jaakob lähti Mesopo- tamiaan aramealaisen Labanin luo, joka oli Betuelin poika ja Jaakobin ja Esaun eno.

⁶ Esau sai tietää, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Mesopotamiaan ottamaan sieltä itselleen vaimon ja että Iisak Jaakobia siunatessaan oli kieltänyt häntä ottamasta vaimokseen kanaanilaista naista. ⁷ Jaakob totteli isäänsä ja äitiään ja lähti Mesopotamiaan. ⁸ Nyt Esau ymmärsi, ettei hänen isänsä sietänyt kanaanilaisnaisia, ⁹ ja hän meni Abrahamin pojan Ismaelin luo ja otti vaimokseen entisten lisäksi Ismaelin tyttären Mahalatin, joka oli Nebajotin sisar.

¹⁰ Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. ¹¹ Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.

¹² Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottui- vat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. ¹³ Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. ¹⁴ Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. ¹⁵ Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”

¹⁶ Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” ¹⁷ Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”

¹⁸ Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka hänellä oli ollut päänalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja vuodatti sen päälle öljyä. ¹⁹ Hän antoi paikalle nimen Betel; sitä ennen kaupungin nimi oli ollut Lus. ²⁰ Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: ”Jos Herra on minun kanssani ja varjelee minua tällä matkallani ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatteita verhokseni ²¹ ja jos minä saan palata turvallisesti isäni ja sukuni luo, on Herra oleva minun Jumalani. ²² Tästä paikasta, johon minä kiven pystytin, on tuleva Jumalan pyhäkkö. Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset.”