”Herra piti huolen… ja täytti antamansa lupauksen.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

1. Moos. 21:1–8

1 Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. 2 Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut. 3 Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. 4 Kahdeksantena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympärileikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt. 5 Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi. 6 Saara sanoi: ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.” 7 Ja Saara sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: ’Saara imettää poikia’? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään.”

8 Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot.

Lue laajemmin: 1. Moos. 21:1–22:19

21 1 Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. 2 Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut. 3 Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. 4 Kahdeksantena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympärileikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt. 5 Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi. 6 Saara sanoi: ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.” 7 Ja Saara sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: ’Saara imettää poikia’? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään.”

8 Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot. 9 Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti, 10 ja silloin hän sanoi Abrahamille: ”Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa.” 11 Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta. 12 Mutta Jumala sanoi Abrahamille: ”Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi. 13 Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hän- kin on sinun jälkeläisesi.”

14 Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerse- ban autiomaassa. 15 Mutta kun vesi loppui leilistä, hän jätti pojan pensaan alle 16 ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: ”Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan.” Ja Hagarin istuessa syrjempänä poika alkoi ääneensä itkeä. 17 Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: ”Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun. 18 Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren kansan.” 19 Ja Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

20 Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan. Hän jäi autiomaahan asumaan, ja hänestä tuli taitava jousimies. 21 Hän asui Paranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptistä.

22 Niihin aikoihin Abimelek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol sanoivat Abrahamille: ”Jumala on sinun kanssasi kaikessa mitä teet. 23 Vanno nyt minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minua etkä minun sukuani etkä jälkeläisiäni kohtaan, vaan osoitat minua ja tätä maata kohtaan, missä nyt asut muukalaisena, samaa vilpittömyyttä ja hyvyyttä, jota minä olen sinulle osoittanut.” 24 Abraham sanoi: ”Minä vannon.”

25 Abraham valitti kuitenkin Abimelekille, että tämän miehet olivat anastaneet erään kaivon omaan käyttöönsä. 26 Abimelek sanoi: ”Minä en tiedä, kuka tämän on tehnyt. Sinä et ole puhunut siitä aikaisem- min, vasta nyt kuulen siitä ensimmäisen kerran.” 27 Sitten Abraham antoi Abimelekille lampaita, vuohia ja nautakarjaa, ja he tekivät keskenään liiton. 28 Mutta Abraham otti seitsemän nuorta lammasta erilleen muista. 29 Silloin Abimelek kysyi häneltä: ”Mitä tarkoittavat nuo seitsemän lammasta, jotka olet pannut erilleen?” 30 Abraham vastasi: ”Sinun tulee ottaa minulta vastaan nämä seitsemän lammasta merkiksi siitä, että minä olen sen kaivon kaivattanut.” 31 Tämän vuoksi paikka sai nimen Beerseba, sillä siellä he vannoivat valan toisilleen.

32 Kun he olivat tehneet liiton Beersebassa, Abimelek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol palasivat filistealaisten maahan. 33 Abraham istutti tamaris- kipuun Beersebaan ja rukoili siellä Herraa, ikuista Jumalaa. 34 Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.

22 1 Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” 2 Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”

3 Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä. 4 Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. 5 Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” 6 Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa. 7 Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Ja Abraham sanoi: ”Niin, poikani?” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” 8 Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.

9 Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. 10 Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, 11 Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” 12 Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.” 13 Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. 14 Abraham antoi sille paikalle nimeksi ”Herra katsoo”. Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan ”Herrankatsomavuoresta”.

15 Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: 16 ”Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, 17 että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. 18 Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”

19 Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he lähtivät yhdessä Beersebaan. Ja Abraham jäi asumaan Beersebaan.

Mikä olisi suurin ihme omassa elämässäsi?

Mahdotonta! Näin ajattelivat varmasti kaikki ne, jotka tunsivat Saaran. Hän ei ollut nuorenakaan voinut saada lapsia (1. Moos. 11: 30) saati sitten nyt, satavuotiaana! Hänen ikäisillään oli jo lapsia ja lapsenlapsia monessa polvessa.

Mutta Jumalan lupaukset eivät ole sidottuja inhimillisiin mahdollisuuksiin. Hänelle mahdotonkin on mahdollista. Saaran ja Abrahamin tuleva lapsi syntyi Jumalan lupauksen voimasta. Pettymysten ja epäilysten täyttämien vuosikymmenten jälkeen Saarasta tuli Israelin kansan kantaäiti Jumalan ihmeen kautta.  Saara ja Abraham saivat nähdä, että Jumala teki sen, minkä oli luvannut. Heistä todellakin alkoi kasvaa kansa, joka on edelleen olemassa: Israelin kansa eli juutalaiset. Sen olemassaolo perustui Jumalan rakkauteen ja kaikkivaltiuteen.

Jumala on sama tänäänkin. Mahdoton on hänelle edelleenkin mahdollista. Jumalalle umpikuja ei ole koskaan lopullinen, vaan se on mahdollisuus saada ihminen kääntymään hänen puoleensa ja lopulta oikeaan suuntaan. Ihmeiden aika ei ole ohi!

”Minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”
Luuk. 1:48
Keskustelukysymyksiä
  1. Mitä Iisakin syntymäaika kertoo Jumalasta?
  2. Miksi Jumala oli ilmoittanut tästä ihmeestä jo vuosia aiemmin?
  3. Millä tavalla olet itse kokenut Jumalan rakkauden?
  4. Mitä ajattelet ihmeistä?
  5. Osaatko iloita siitä hyvästä, mitä jollekin toiselle tapahtuu? Miten sitä taitoa voisi oppia?
Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: