“Meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Ap. t. 15:4–18

4 Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan, ja he kertoivat niistä suurista teoista, joita Jumala heidän matkallaan oli tehnyt. 5 Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia.

6 Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä. 7 Kun väittelyä oli kestänyt pitkään, Pietari nousi puhumaan ja sanoi: ”Veljet, te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt valintansa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evankeliumin ja tulla uskoon. 8 Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. 9 Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. 10 Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? 11 Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.”

12 Koko joukko vaikeni. Kaikki kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli kansojen keskuudessa tehnyt heidän kättensä kautta. 13 Kun he olivat lopettaneet, alkoi Jaakob puhua. Hän sanoi: ”Veljet, kuulkaa mitä sanon. 14 Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. 15 Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet:

16 – Sen jälkeen minä palaan
ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan.
Raunioista minä sen taas rakennan,
minä pystytän sen uudelleen,
17 jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa,
kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut.
Näin sanoo Herra,
18 joka on antanut tästä tiedon jo ammoin.

Lue laajemmin: Ap. t. 15:1–41

1 Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jotka opettivat: ”Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.” 2 Paavali ja Barnabas asettuivat vastustamaan heitä, ja asiasta käytiin kiivasta väittelyä. Niinpä päätettiin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut lähtisivät Jerusalemiin apostolien ja vanhimpien puheille, jotta saataisiin selvyys tästä kiistakysymyksestä. 3 Seurakunnan varustettua heidät matkalle he kulkivat Foinikian ja Samarian halki ja kertoivat veljille pakanoiden kääntymisestä. Kaikki ilahtuivat suuresti kuulemastaan.

4 Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan, ja he kertoivat niistä suurista teoista, joita Jumala heidän matkallaan oli tehnyt. 5 Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia.

6 Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä. 7 Kun väittelyä oli kestänyt pitkään, Pietari nousi puhumaan ja sanoi: ”Veljet, te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt valintansa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evankeliumin ja tulla uskoon. 8 Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. 9 Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. 10 Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? 11 Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.”

12 Koko joukko vaikeni. Kaikki kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli kansojen keskuudessa tehnyt heidän kättensä kautta. 13 Kun he olivat lopettaneet, alkoi Jaakob puhua. Hän sanoi: ”Veljet, kuulkaa mitä sanon. 14 Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. 15 Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet:

16 – Sen jälkeen minä palaan
ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan.
Raunioista minä sen taas rakennan,
minä pystytän sen uudelleen,
17 jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa,
kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut.
Näin sanoo Herra,
18 joka on antanut tästä tiedon jo ammoin.

19 Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan puoleen. 20 Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. 21 Onhan Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa jokaisena sapattina.”

22 Silloin apostolit ja vanhimmat yhdessä koko seurakunnan kanssa päättivät valita joukostaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaksen kanssa. Valituiksi tulivat Juudas, jota kutsuttiin Barsabbakseksi, sekä Silas – molemmat seurakunnan johtavia miehiä. 23 Heille annettiin mukaan seuraava kirje:

”Apostolien ja vanhimpien veljellinen tervehdys pakanuudesta kääntyneille Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljille. 24 Me olemme kuulleet, että muutamat, jotka ovat tulleet meidän luotamme mutta joita me emme ole lähettäneet, ovat puheillaan järkyttäneet teitä ja saattaneet teidät hämmennyksiin. 25 Siksi olemme yksimielisesti päättäneet lähettää edustajamme teidän luoksenne. He tulevat yhdessä rakkaiden veljiemme Barnabaksen ja Paavalin kanssa, 26 jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. 27 Lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, ja he tuovat tämän saman viestin myös suullisesti. 28 Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: 29 karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin.”

30 Näin heidät lähetettiin matkaan. Antiokiaan saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja antoivat kirjeen veljille. 31 Kirje luettiin, ja sen rohkaisevat sanat ilahduttivat kaikkia. 32 Juudas ja Silas, jotka hekin olivat profeettoja, puhuivat veljille monin sanoin rohkaisten ja vahvistaen heitä. 33 He viipyivät kaupungissa jonkin aikaa ja lähtivät sitten rauhantoivotusten saattelemina veljien luota niiden luo, jotka olivat heidät lähettäneet. 34 Silas kuitenkin päätti jäädä heidän luokseen, ja niin Juudas lähti yksin. 35 Paavali ja Barnabas sen sijaan jäivät vielä Antiokiaan. Yhdessä monien muiden kanssa he opettivat ja julistivat Herran sanaa.

36 Jonkin ajan kuluttua Paavali sanoi Barnabakselle: ”Lähde kanssani uudelle matkalle kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa. Käymme katsomassa, mitä veljille kuuluu.” 37 Barnabas halusi ottaa mukaan myös Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi, 38 mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi, koska hän oli Pamfyliassa luopunut heistä eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön. 39 Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen. Barnabas otti Markuksen mukaansa ja purjehti Kyprokseen. 40 Paavali puolestaan valitsi toverikseen Silaksen. Veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja niin hän lähti matkaan, 41 vaelsi Syyrian ja Kilikian halki ja rohkaisi seurakuntia.

Oletko saanut jotain, mitä et ole itse ansainnut?

Kristillinen maailma on täynnä erilaisia kirkkokuntia ja yhteisöjä. Niissä kaikissa on joitain omia sääntöjä ja oppeja, jotka voivat liittyä esimerkiksi pukeutumiseen, musiikkiin, pappeuteen tai kasteeseen. Kaikkia kristittyjä yhdistää kuitenkin muutama, uskontunnustuksissakin mainittu tärkeä asia: Uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on luonut maailman, olemme siis kaikki hänen luomistyönsä tulosta. Ihminen on langennut syntiin ja joutunut siksi eroon Jumalasta. Poika eli Jeesus eli ihmisenä ja sovitti ristinkuolemallaan jokaisen ihmisen synnit. Tuohon sovitustyöhön uskova ihminen saa syntinsä Jeesuksen tähden anteeksi ja pääsee näin takaisin Jumalan yhteyteen. Jeesus nousi kuolleista ja avasi ylösnousemuksellaan myös ihmisille pääsyn taivaaseen kuoleman jälkeen. Pyhä Henki synnyttää ihmisessä uskon ja elää ja toimii uskovassa ihmisessä ja uskovien yhteisössä eli seurakunnassa. Noudatetaanpa seurakunnassa minkälaisia tapoja hyvänsä, niin jokaisen kristityn pelastus perustuu vain Jumalan armoon ja Jeesuksen sovitustyöhön.

Paavali ja Barnabas joutuivat puolustamaan tätä asiaa Jerusalemissa, jossa sijaitsi alkuseurakunnan eräänlainen ”päämaja”. Paavalilla oli paljon kerrottavaa siitä, miten Pyhä Henki oli toiminut ja miten evankeliumi oli levinnyt myös ei-juutalaisten keskuuteen. Kaikki alkuseurakunnan jäsenet olivat syntyperältään juutalaisia, miehet oli siis kahdeksan päivän ikäisenä ympärileikattu. Ympärileikkaus oli Jumalan Abrahamin kanssa tekemän liiton merkki ja sen vuoksi hyvin tärkeä asia. Nyt heräsi kysymys, että pitikö niihin uskoviin, jotka eivät olleet syntyperäisiä juutalaisia, myös tehdä tämä liiton merkki. Olihan Jeesus Abrahamin Jumalan poika, ja hänetkin oli vauvana ympärileikattu.

Fariseukset olivat aikanaan kiistelleet Jeesuksen kanssa monista asioista. Nyt heitäkin oli siis tullut uskoon! Fariseukset olivat hyvin uskonnollisia ihmisiä ja sääntöjen noudattaminen oli heille hyvin tärkeää. Heidän oli luonnollisesti vaikea päästä vanhasta ajattelutavastaan eroon.  Pietari selvitti asian opetuslasten ”päämiehen” oikeudella: jos pakanat saivat Pyhän Hengen vastaanottaessaan Jeesuksen, niin miksi Jumala vaatisi heiltä enää muuta? Jumalan armo kuului kaikille kansoille, niin ympärileikatuille juutalaisille kuin ympärileikkaamattomille pakanoillekin!

”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen.”
Ef. 2:19
Keskustelukysymyksiä
  1. Miksi kristillisillä yhteisöillä on sääntöjä?
  2. Millaiset uskonnolliset säännöt häiritsevät sinua? Millaiset säännöt taas koet hyviksi?
  3. Miksi joidenkin Jerusalemissa pysyneiden kristittyjen oli vaikea hyväksyä ei-juutalaisia joukkoonsa? Mikä sai heidät muuttamaan mielensä?
  4. Mikä vaikutus tällä ns. Jerusalemin kokouksella oli lähetystyölle?
  5. Millaisista vaikeistakin asioista sinun mielestäsi kirkossa tai seurakunnassasi pitäisi keskustella ja tehdä päätöksiä?
Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: