“Kehotamme kääntymään elävän Jumalan puoleen.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Ap. t. 14:8–22

8 Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, jaloistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään. 9 Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. 10 Hän sanoi kovalla äänellä: ”Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi.” Mies hypähti pystyyn ja käveli.

11 Kun ihmiset näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he huusivat lykaonian kielellä: ”Jumalat ovat ihmishahmossa tulleet alas meidän luoksemme!” 12 He kutsuivat Barnabasta Zeukseksi, Paavalia taas Hermekseksi, koska hän oli heistä kahdesta se, joka puhui. 13 Kaupungin ulkopuolella olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä portille toimittaakseen uhrin yhdessä väkijoukon kanssa.

14 Mutta kun apostolit, Barnabas ja Paavali, kuulivat tästä, he repäisivät vaatteensa ja ryntäsivät väkijoukon keskelle huutaen: 15 ”Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te. Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. 16 Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, 17 mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.” 18 Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille.

19 Antiokiasta ja Ikonionista tuli kuitenkin juutalaisia, jotka taivuttivat kansan puolelleen. Paavalia kivitettiin, ja hänet raahattiin kaupungin ulkopuolelle, koska hänen luultiin kuolleen. 20 Mutta kun opetuslapset kerääntyivät hänen ympärilleen, hän nousi maasta ja palasi kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaksen kanssa Derbeen.

21 Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, 22 rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.”

Lue laajemmin: Ap. t. 13–14

13 1 Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, josta käytettiin nimeä Niger, kyreneläinen Lukios, Menahem, joka oli neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, sekä Saul. 2 Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.” 3 Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan.

4 Barnabas ja Saul, jotka Pyhä Henki näin oli lähettänyt, tulivat Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyprokseen. 5 Saavuttuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa. Johannes oli mukana heidän apulaisenaan.

6 He kulkivat sitten koko saaren halki Pafokseen saakka. Siellä he tapasivat Barjesus-nimisen juutalaisen miehen, joka oli noita ja väärä profeetta. 7 Tämä oleskeli saaren käskynhaltijan Sergius Pauluksen luona, joka oli viisas mies. Käskynhaltija kutsui Barnabaksen ja Saulin luokseen ja halusi kuulla Jumalan sanaa. 8 Mutta tuo tietäjä – sitä hänen toinen nimensä Elymas tarkoittaa – vastusti heitä ja yritti estää käskynhaltijaa tulemasta uskoon. 9 Silloin Saul – eli Paavali – täynnä Pyhää Henkeä katsoi mieheen tiukasti 10 ja sanoi: ”Sinä Paholaisen sikiö, vilpin ja petoksen pesä, sinä kaiken hyvän ja oikean vihollinen! Etkö jo lakkaa vääristämästä Herran suoria teitä! 11 Nyt Herra nostaa kätensä sinua vastaan. Sinä tulet sokeaksi etkä näe aurinkoa ennen kuin määrä on.” Siinä samassa noidan ylle laskeutui synkkä pimeys, ja hän asteli haparoiden sinne tänne ja etsi taluttajaa. 12 Kun käskynhaltija näki, mitä tapahtui, hän ihmetteli Herran opin voimaa ja uskoi.

13 Paavali lähti seuralaisineen Pafoksesta ja purjehti Pamfylian Pergeen. Siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. 14 Toiset jatkoivat Pergestä eteenpäin ja tulivat Pisidian Antiokiaan. Sapattina he menivät synagogaan ja asettuivat istumaan. 15 Kun lakia ja profeettoja oli luettu, synagogan esimiehet lähettivät heille sanan: ”Veljet, jos haluatte lausua seurakunnalle joitakin kehotuksen sanoja, niin puhukaa.”

16 Silloin Paavali nousi, viittasi kädellään ja alkoi puhua:

”Kuulkaa minua, israelilaiset, ja te muut, jotka pelkäätte Israelin Jumalaa! 17 Jumala valitsi isämme, ja kun he olivat Egyptissä, vieraassa maassa, hän teki heistä suuren kansan ja johdatti heidät väkevällä kädellään sieltä pois. 18 Neljänkymmenen vuoden ajan hän autiomaassa sieti kansansa niskurointia, 19 ja hän hävitti Kanaanin maasta seitsemän kansaa ja jakoi näiden maat israelilaisille perintömaaksi. 20 Tähän kaikkeen kului noin neljäsataaviisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samuelin aikaan saakka. 21 Kun he sitten pyysivät itselleen kuningasta, Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, Benjaminin heimosta, ja Saul hallitsi neljäkymmentä vuotta. 22 Sitten Jumala pani hänet viralta ja nosti heille kuninkaaksi Daavidin. Daavidista hän myös antoi todistuksen: ’Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, mieleni mukaisen miehen. Hän on kaikessa toteuttava minun tahtoni.’

23 ”Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. 24 Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. 25 Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’

26 ”Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta. 27 Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. 28 Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet. 29 Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan. 30 Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. 31 Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he todistavat hänestä Israelin kansalle.

32 ”Me julistamme teille ilosanoman: Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, 33 sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan:

– Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.

34 Ja kun Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista, Jeesus ei enää palaa katoavaisuuteen. Tästä Jumala on sanonut:

– Sen pyhän ja lujan lupauksen,
jonka Daavidille annoin,
minä täytän teille.

35 Hänhän sanoo toisessa kohden:

– Sinä et salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua.

36 ”Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois; hänet vietiin isiensä viereen ja hänen ruumiinsa maatui. 37 Mutta hän, jonka Jumala herätti kuolleista, ei maatunut. 38–39 Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa. 40 Pitäkää siis varanne, ettei teidän osaksenne tule se, mistä profeetat ovat sanoneet:

41 – Katsokaa, halveksijat,
hämmästykää – ja olkaa tuhon omat!
Minä teen teidän päivinänne sellaisen teon,
että ette sitä uskoisi,
jos joku siitä kertoisi teille.”

42 Kun Paavali ja Barnabas lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina. 43 Väen hajaantuessa omille tahoilleen monet juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset liittyivät Paavalin ja Barnabaksen seuraan. Nämä puhuivat heille ja rohkaisivat heitä pitämään kiinni Jumalan armosta.

44 Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi kuulemaan Herran sanaa. 45 Kun juutalaiset näkivät väenpaljouden, kiihko valtasi heidät ja he kiistivät herjaten sen, mitä Paavali puhui. 46 Silloin Paavali ja Barnabas sanoivat heille suorat sanat: ”Kaikkein ensimmäiseksi Jumalan sana oli julistettava teille. Mutta koska te torjutte sen ettekä pidä itseänne iankaikkisen elämän arvoisina, me käännymme pakanoiden puoleen. 47 Herra on näet antanut meille tämän käskyn:

– Minä panen sinut valoksi kansoille,
pelastukseksi maan ääriin saakka.”

48 Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon. 49 Herran sana levisi yli koko maakunnan. 50 Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääviä ylhäisiä naisia ja kaupungin johtomiehiä Paavalia ja Barnabasta vastaan, niin että heitä alettiin vainota ja heidät karkotettiin siltä seudulta. 51 Silloin Paavali ja Barnabas todisteeksi heitä vastaan pudistivat kaupungin pölyt jaloistaan ja siirtyivät Ikonioniin. 52 Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä.

14 1 Ikonionissa Paavali ja Barnabas menivät samalla tavoin juutalaisten synagogaan puhumaan, ja heidän puheensa johdosta suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon. 2 Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, lietsoivat suuttumusta muiden kaupunkilaisten keskuudessa ja yllyttivät heitä veljiä vastaan. 3 Siitä huolimatta apostolit viipyivät kaupungissa pitkähkön aikaa. He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta.

4 Kaupungin väki jakautui kahtia: toiset olivat juutalaisten, toiset apostolien puolella. 5 Juutalaiset johtomiehineen, mukanaan suuri joukko kaupunkilaisia, aikoivat jo käydä apostolien kimppuun ja kivittää heidät, 6 mutta kun nämä huomasivat, mitä oli tekeillä, he pakenivat Lykaonian puolelle. Lystran ja Derben kaupungeissa ja lähiseuduilla 7 he sitten julistivat evankeliumia.

8 Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, jaloistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään. 9 Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. 10 Hän sanoi kovalla äänellä: ”Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi.” Mies hypähti pystyyn ja käveli.

11 Kun ihmiset näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he huusivat lykaonian kielellä: ”Jumalat ovat ihmishahmossa tulleet alas meidän luoksemme!” 12 He kutsuivat Barnabasta Zeukseksi, Paavalia taas Hermekseksi, koska hän oli heistä kahdesta se, joka puhui. 13 Kaupungin ulkopuolella olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä portille toimittaakseen uhrin yhdessä väkijoukon kanssa.

14 Mutta kun apostolit, Barnabas ja Paavali, kuulivat tästä, he repäisivät vaatteensa ja ryntäsivät väkijoukon keskelle huutaen: 15 ”Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te. Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. 16 Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, 17 mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.” 18 Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille.

19 Antiokiasta ja Ikonionista tuli kuitenkin juutalaisia, jotka taivuttivat kansan puolelleen. Paavalia kivitettiin, ja hänet raahattiin kaupungin ulkopuolelle, koska hänen luultiin kuolleen. 20 Mutta kun opetuslapset kerääntyivät hänen ympärilleen, hän nousi maasta ja palasi kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaksen kanssa Derbeen.

21 Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, 22 rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.” 23 Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat.

24 Kuljettuaan sitten Pisidian halki Paavali ja Barnabas tulivat Pamfyliaan. 25 He julistivat sanaa Pergessä ja jatkoivat matkaansa Attaliaan. 26 Sieltä he purjehtivat Antiokiaan, missä heidät oli annettu Jumalan armon haltuun siihen työhön, jonka he nyt olivat saattaneet päätökseen. 27 Perille saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, että Jumala oli heidän kauttaan tehnyt suuria tekoja ja että hän oli muillekin kuin juutalaisille avannut uskon oven. 28 He viipyivät sitten jonkin aikaa opetuslasten keskuudessa.

Mistä sinä pidät kiinni, maksoi mitä maksoi?

Miljoonat kristityt kokevat nykyäänkin vainoa uskonsa takia. Kristinuskoon kääntyneet muslimit tai hindut joutuvat usein perheensä hylkäämiksi, jossain päin maailmaa kristittyjä estetään pääsemästä parhaisiin kouluihin tai korkeisiin virkoihin, ja joissain maissa jopa Raamatun omistaminen on vankilatuomioon tai kidutukseen johtava rikos. Silti nämä kristityt eivät halua luopua uskostaan, sillä se on heille enemmän kuin mikään muu, jopa tärkeämpi kuin oma elämä.

Paavali oli saanut Jumalalta kutsun viedä evankeliumia ei-juutalaisille eli pakanoille. Hän teki uskomattoman pitkiä ja vaarallisia matkoja ympäri Rooman valtakuntaa ja kertoi Jeesuksesta kaikkialla, minne menikin. Lystran tapahtumat sijoittuvat Paavalin ensimmäiselle pitkälle lähetysmatkalle.

Paavali kohtasi matkoillaan vainoa. Usein hänet pahoinpideltiin henkihieveriin tai suljettiin vankilaan. Paavalia vastustivat sekä roomalaiset että juutalaiset. Oli ihme, että Paavali ylipäätään pysyi hengissä ja pystyi kerta toisensa jälkeen jatkamaan matkaa. Hän olisi välttänyt Lystrassa kärsimänsä kivityksen valehtelemalla olevansa Hermes, kreikkalainen Jumala, aivan kuten kansa luuli. Mutta Paavali oli ehdoton siinä, että kunnia ramman paranemisesta kuului elävälle Jumalalle. Sen totuuden takia hän oli valmis vaikka kärsimään.

Vaikka Paavali toimi Pyhän Hengen voimassa, hän tarvitsi jatkuvasti myös muiden ihmisten tukea. Samoin nyt: hänen ruhjotun ruumiinsa ympärillä olevat opetuslapset todennäköisesti rukoilivat. Ja niin Paavali taas nousi ja jatkoi matkaa. Vielä oli monia, jotka eivät olleet kuulleet Jeesuksesta ja elävästä Jumalasta.

”Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen antamaan rakkauteen vedoten pyydän teitä, veljet, tukemaan minua taistelussani. Rukoilkaa Jumalaa puolestani.”
Room. 15:30
Keskustelukysymyksiä ja ryhmätehtävä
  1. Oletko ollut jossain ei-kristityssä maassa? Heräsikö sinulle joitain uskoon liittyviä ajatuksia siellä ollessasi? Millaisia?
  2. Mikä herätti rammassa miehessä uskon paranemiseen?
  3. Miten Paavali pystyi tietämään sen, mitä rampa toivoi?
  4. Millaisten kiusausten kanssa tunnetut julistajat joutuvat kamppailemaan?
  5. Oletko joskus huomannut meneväsi mukaan joukkoliikkeeseen tai yleiseen mielipiteeseen, vaikka myöhemmin olisit huomannut, ettei siinä ollut mitään järkeä? Kerro.
  6. Millaisin eri tavoin kristitty voi yrittää nousta muiden yläpuolelle?
  7. Miksi oli äärimmäisen tärkeää, että Paavali ja Barnabas eivät suostuneet siihen, että heille olisi uhrattu?
  8. Millaisia puolia Jumalasta Paavali ja Barnabas toivat esiin Lystran pakanoille?
  9. Millaisia asioita sinä kertoisit Jumalasta niille, jotka eivät häntä ollenkaan tunne?
  10. Millä tavalla seurakunta tuki Paavalia? Millä tavalla oma seurakuntasi tukee niitä, jotka julistavat evankeliumia?
  11. Oletko itse joutunut ”kärsimään ahdinkoa” Jumalan valtakunnan takia? Mieti (ja kerro).

Tehtävä keskustelun jälkeen

Ohjeistus: Kirjoita lyhyt uutisteksti raamatunkohdassa kerrotuista Lystran tapahtumista.
Purku: Luetaan uutisia ääneen.

Video: Tieteelliset todisteet Jeesuksesta

Linkitetty tekijän luvalla.

Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: