“Täynnä armoa ja voimaa”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Ap. t. 6:8–15

8 Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. 9 Silloin muutamat miehet ryhtyivät väittelemään hänen kanssaan; toiset näistä kuuluivat niin sanottuihin vapautettujen, kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagogiin, toiset olivat kotoisin Kilikiasta ja Aasian maakunnasta. 10 Mutta Hengen voimalla hän puhui viisaasti, eivätkä he kyenneet pitämään puoliaan.

11 Silloin he värväsivät joitakin miehiä sanomaan: ”Olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta.” 12 He yllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. 13 Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: ”Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. 14 Me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se Nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut.” 15 Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot.

Lue laajemmin: Ap. t. 6:8–8:8

8 Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. 9 Silloin muutamat miehet ryhtyivät väittelemään hänen kanssaan; toiset näistä kuuluivat niin sanottuihin vapautettujen, kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagogiin, toiset olivat kotoisin Kilikiasta ja Aasian maakunnasta. 10 Mutta Hengen voimalla hän puhui viisaasti, eivätkä he kyenneet pitämään puoliaan.

11 Silloin he värväsivät joitakin miehiä sanomaan: ”Olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta.” 12 He yllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. 13 Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: ”Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. 14 Me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se Nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut.” 15 Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot.

7 1 Ylipappi kysyi: ”Pitääkö syytös paikkansa?”

2 Stefanos vastasi:

”Veljet, kansamme isät, kuulkaa minua. Kirkkauden Jumala ilmestyi isällemme Abrahamille, kun hän oli Mesopotamiassa eikä vielä ollut asettunut Harraniin. 3 Jumala sanoi hänelle: ’Lähde maastasi ja sukusi parista ja mene maahan, jonka minä sinulle osoitan.’ 4 Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui Harraniin, ja hänen isänsä kuoltua Jumala siirsi hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte. 5 Jumala ei antanut siitä Abrahamille jalanleveyden vertaa, mutta lupasi, että hän antaa sen omaksi hänelle ja hänen jälkeläisilleen – vaikka Abrahamilla ei ollut lapsia. 6 Jumala sanoi: ’Sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina vieraassa maassa, ja heitä pidetään orjuudessa ja sorretaan neljäsataa vuotta. 7 Mutta minä’ – niin sanoi Jumala – ’tuomitsen sen kansan, joka orjuuttaa heitä. Sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa.’ 8 Jumala teki Abrahamin kanssa liiton, jonka merkkinä on ympärileikkaus. Abrahamille syntyi Iisak, ja Abraham ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, samoin Iisak Jaakobin ja Jaakob kansamme kaksitoista kantaisää.

9 ”Kantaisämme kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssaan 10 ja pelasti hänet kaikista ahdingoista. Jumala antoi hänelle viisautta, niin että farao, Egyptin kuningas, mieltyi häneen ja uskoi hänen hallintaansa koko Egyptin maan ja oman taloutensa. 11 Sitten tuli koko Egyptiin ja Kanaaniin nälänhätä, vaikea ahdingon aika, eivätkä isämme saaneet mistään ravintoa. 12 Mutta Jaakob kuuli, että Egyptissä oli viljaa, ja lähetti isämme sinne. Ensimmäistä käyntiä 13 seurasi toinen, ja silloin Joosef ilmaisi itsensä veljilleen ja farao sai tietää hänen suvustaan. 14 Joosef lähetti sanan isälleen Jaakobille ja kutsui luokseen hänet ja koko sukunsa, seitsemänkymmentäviisi henkeä. 15 Niin Jaakob meni Egyptiin. Siellä hän kuoli, samoin kantaisämme, 16 ja heidät vietiin Sikemiin ja pantiin hautaan, jonka Abraham oli hopealla ostanut Sikemistä Hamorin pojilta.

17 ”Yhä lähemmäs tuli se aika, jolloin Jumala oli täyttävä Abrahamille antamansa lupauksen. Israelin kansa kasvoi kasvamistaan Egyptissä, 18 kunnes siellä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt mitään Joosefista. 19 Hän juonitteli kansaamme vastaan, sorti isiämme ja pakotti heidät jättämään vastasyntyneet lapsensa heitteille, etteivät ne jäisi eloon. 20 Tuohon aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle mieleinen. Kolme kuukautta häntä hoidettiin kotona, 21 ja sitten hänet jätettiin heitteille. Mutta faraon tytär pelasti hänet ja hoiti häntä omana poikanaan. 22 Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa.

23 ”Kun Mooses oli tullut neljänkymmenen vuoden ikään, hänessä heräsi halu mennä katsomaan israelilaisia, heimoveljiään. 24 Nähdessään, miten julmasti yhtä heistä kohdeltiin, hän riensi apuun ja kosti pahoinpidellyn puolesta lyömällä egyptiläisen hengiltä. 25 Hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala oli valinnut hänet heidän pelastajakseen, mutta he eivät ymmärtäneet. 26 Seuraavana päivänä hän tuli paikalle juuri kun kaksi heistä tappeli keskenään, ja hän yritti saada sovinnon aikaan. Hän sanoi: ’Miehet, tehän olette veljiä! Miksi te käytte toistenne kimppuun?’ 27 Mutta se mies, joka oli tappelun aloittanut, työnsi Mooseksen syrjään ja sanoi: ’Kuka sinut on pannut meidän päälliköksemme ja tuomariksemme? 28 Aiotko tappaa minutkin, niin kuin eilen tapoit sen egyptiläisen?’ 29 Tämän kuultuaan Mooses pakeni. Hän eli sitten muukalaisena Midianin maassa, ja hänelle syntyi siellä kaksi poikaa.

30 ”Kun oli kulunut neljäkymmentä vuotta, autiomaassa lähellä Siinainvuorta hänelle ilmestyi enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. 31 Mooses hämmästyi tätä näkyä ja meni lähemmäs katsoakseen tarkemmin, mutta silloin hän kuuli Herran äänen: 32 ’Minä olen sinun isiesi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.’ Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa. 33 Mutta Herra sanoi hänelle: ’Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata. 34 Minä olen nähnyt, miten kansaani sorretaan Egyptissä, ja kuullut, miten se huokaa. Nyt olen astunut alas vapauttaakseni kansani. Tule, minä lähetän sinut Egyptiin.’

35 ”Tämän Mooseksen israelilaiset olivat kieltäneet sanoen: ’Kuka sinut on pannut päälliköksi ja tuomariksi?’ Mutta juuri hänet Jumala lähetti päälliköksi ja vapauttajaksi, kun enkeli ilmestyi hänelle orjantappurapensaassa. 36 Juuri hän johti heidät pois ja teki ihmeitä ja tunnustekoja Egyptissä, Punaisellamerellä ja autiomaassa neljänkymmenen vuoden ajan. 37 Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: ’Jumala on veljienne joukosta nostava teille profeetan, minun kaltaiseni.’ 38 Juuri Mooses, silloin kun kansa oli koolla autiomaassa, välitti isillemme sen, mitä enkeli puhui hänelle Siinainvuorella. Hän otti vastaan elävät sanat antaakseen ne edelleen meille. 39 Mutta meidän isämme eivät suostuneet tottelemaan häntä, vaan työnsivät hänet syrjään ja mielittelivät takaisin Egyptiin. 40 He sanoivat Aaronille: ’Tee meille jumalia, jotka johdattavat meitä. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.’ 41 Niin he sitten tekivät sonnipatsaan, toivat sille uhreja ja viettivät ilojuhlaa tämän omatekoisen jumalansa kunniaksi. 42 Mutta Jumala käänsi heille selkänsä ja hylkäsi heidät, antoi heidän palvoa taivaan tähtiä. Näinhän sanotaan profeettojen kirjassa:

– Toitteko te minulle teuraita ja muita uhreja autiomaassa
niiden neljänkymmenen vuoden aikana,
toitteko, Israelin sukukunta?
43 Molokin telttaa ja Raifan-jumalan tähteä te kannoitte,
kuvia, jotka itse olitte kumarrettaviksenne tehneet!
Niinpä minä siirrän teidät pois, Babylonin tuolle puolen.

44 ”Meidän isillämme oli autiomaassa todistuksen teltta. Mooses oli sen tehnyt, sen käskystä, joka hänelle puhui, näkemänsä mallin mukaan. 45 Sen teltan meidän isämme saivat perinnöksi, ja he toivat sen mukanaan vallatessaan Joosuan johdolla tämän maan kansoilta, jotka Jumala karkotti heidän tieltään. Näin oli Daavidin aikaan saakka. 46 Jumala mieltyi Daavidiin, ja niin Daavid pyysi, että saisi etsiä asuinpaikan Jaakobin suvun Jumalalle. 47 Mutta Salomo rakensi hänelle asuttavaksi talon! Korkein ei kuitenkaan asu ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa. 48 Profeettahan sanoo:

49 – Taivas on minun valtaistuimeni
ja maa minun jalkojeni koroke.
Millaisen talon te minulle rakentaisitte,
sanoo Herra,
mikä olisi minun asuinsijani?
50 Olenhan omin käsin tehnyt tämän kaiken!

51 ”Te niskuroijat, ympärileikatut mutta sydämeltänne ja korviltanne pakanat! Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä – niin kuin isänne, niin myös te! 52 Onko yhtäkään profeettaa, jota teidän isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet! 53 Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet.”

54 Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. 55 Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. 56 Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!”

57 Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. 58 He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. 59 Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” 60 Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!” Sen sanottuaan hän nukkui pois. 8 1 Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin.

Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa. 2 Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. 3 Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan.

4 Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa. 5 Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta. 6 Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. 7 Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat. 8 Kaupungin täytti ilo ja riemu.

Ovatko omat mielipiteesi saaneet sinut joskus huonoon asemaan muiden silmissä?

Alkuseurakunta oli kasvanut niin suureksi, että oli järkevää tehdä selvä tehtävänjako. Kaikki eivät voineet olla saarnaajia, vaan tarvittiin myös avustajia, jotka pitivät huolta seurakunnan köyhistä, esimerkiksi leskistä. Tähän tehtävään valittiin ”seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä” (Ap.t. 6:3). Stefanos oli yksi heistä.

Koska Jumala teki hänen kauttaan hyviä tekoja, ihmiset arvostivat häntä. Kävi niin kuin vanhassa tarinassa auringosta ja myrskytuulesta, jotka kiistelivät siitä, kumpi saa nopeammin riisuttua takin puistossa kävelevältä mieheltä: Myrskytuuli sai miehen vetämään takkinsa yhä tiukemmin kiinni, kun taas aurinko sai lämmöllään miehen riisumaan takkinsa hyvin nopeasti. Samalla tavoin kristityissä vaikuttava Jumalan rakkaus ja viisaus vakuutti ihmiset ja seurakunta kasvoi.

Juuri tästä syystä juutalaiset näkivät Stefanoksen vastustajanaan. Stefanos yhdessä muiden kristittyjen kanssa oli viemässä heidän asemaansa kansan hengellisenä johtajana. Ja taas käytettiin samaa asetta kuin muutamaa viikkoa aiemmin, kun Jeesusta oli vaadittu ristille: yllytettiin kansaa. Kovaääninen mielipide näytti helposti vahvemmalta mielipiteeltä. Stefanos sai lopulta maksaa uskostaan hengellään ja hänestä tuli ensimmäinen marttyyri. Miten on nykyään? Millaisia mielipiteitä pidetään vahvasti esillä? Mikä on yleinen mielipide kristityistä?

”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.”
2. Kor. 4:7
Keskustelukysymyksiä
  1. Millä tavalla Pyhän Hengen toiminta tulee tässä raamatunkohdassa esiin?
  2. Miksi hyvää tekevät ihmiset kohtaavat joskus vastustusta? Oletko itse todennut sellaista tapahtuvan?
  3. Millaisia syytöksiä Stefanosta vastaan esitettiin? Olivatko ne perusteltuja?
  4. Mitä haluaisit sanoa niille, jotka kiusaavat tai jopa vainoavat kristittyjä?
  5. Mitä tiedät vainotuista kristityistä nykymaailmassa? Mitä voisit tehdä heidän hyväkseen?
Henkilökohtaisesti

Kuvaaja: Eetu Linnankivi

Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Joh. 14:6

Mikä on totuus? Kuka totuuden määrittelee? Onko totuutta olemassa? Itse olen pyöritellyt näitä kysymyksiä aina uudestaan ja uudestaan. Aina välillä, kun tulee puhetta jonkinlaisesta moraalisesta, eettisestä tai teologisesta kysymyksestä, kysymykseni on aina: mikä on totuus?

Nykyään moni väittää, että jokainen voi löytää oman totuutensa. Tällöin totuuksia olisi monia, mikä on maalaisjärjen vastaista. Kuvitellaan pöydällä olevan punainen omena. Jos mielestäni omena on vihreä ja ystäväni väittää sitä punaiseksi, ei mielipiteeni muuta faktaa siitä, minkä värinen omena on. Vaikka ystäväni olisi väärässä omenan punaisen värin sävystä, on se silti juuri sen värinen ja sävyinen kuin se on.

On siis loogista ajatella, että totuus on jotakin mihin ei vaikuta meidän mielipiteemme ja näkemyksemme, ja että totuus on absoluuttinen: totuuksia on vain yksi. Mikä totuus sitten on, tai kuka sen kertoo? Jumala ilmoittaa itsensä Raamatussa ja kertoo itsestään: ”Minä olen tie, TOTUUS ja elämä.” Jumala siis itse ON totuus. Hän ei vain kerro mikä on totta, vaan Hän itse myös on sitä ja se. Siksi Hän tietää mikä on totuus ja mikä on totta.

Voimme siis rohkeasti luottaa siihen, että Jumalan ilmoitus itsestään, Raamattu, on totta ja siksi Raamattua lukemalla pääsemme lähemmäs sitä mikä on totuus. Samalla pääsemme lähemmäs Totuutta itseään: Jeesusta. Tällä tiellä on hyvä kulkea, ja tämä tie antaa iankaikkisen elämän.

Pietari Savolainen
Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: