“Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Ap. t. 3:1–10

1 Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. 2 Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. 3 Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. 4 Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.” 5 Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. 6 Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” 7 Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. 8 Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. 9 Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. 10 He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.

Lue laajemmin: Ap. t. 3–4

3 1 Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. 2 Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. 3 Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. 4 Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.” 5 Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. 6 Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” 7 Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. 8 Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. 9 Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. 10 He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.

11 Mies pysytteli yhä Pietarin ja Johanneksen seurassa, ja kaikki riensivät ihmeissään heidän luokseen niin sanottuun Salomon pylväikköön. 12 Tämän nähdessään Pietari alkoi puhua kansalle:

”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? 13 Ei – Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. 14 Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. 15 Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia. 16 Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.

17 ”Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte. 18 Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla. 19 Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, 20 kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.

21 ”Taivas oli oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla. 22 Mooses on sanonut: ’Herra, teidän Jumalanne, on veljienne joukosta nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni. Kuulkaa häntä, tehkää kaikessa niin kuin hän teille sanoo. 23 Jokainen, joka ei tätä profeettaa kuule, poistetaan kansansa parista ja tuhotaan.’ 24 Samoin ovat muut profeetat, niin Samuel kuin kaikki myöhemmätkin, kansalle puhuessaan myös ennustaneet näistä päivistä. 25 Te olette profeettojen lapsia, te olette perineet sen liiton, jonka Jumala teki isienne kanssa sanoessaan Abrahamille: ’Sinun jälkeläisesi kautta tulee siunaus kaikille sukukunnille maan päällä.’ 26 Teitä varten ennen muita Jumala on nostanut kuolleista palvelijansa. Hänet Jumala on lähettänyt siunaamaan teitä kaikkia, kun käännytte pois pahuudestanne.”

4 1 Kun Pietari ja Johannes vielä puhuivat kansalle, tulivat paikalle papit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset. 2 He olivat suutuksissaan siitä, että apostolit opettivat kansaa ja Jeesuksen ylösnousemukseen vedoten julistivat ylösnousemusta kuolleista. 3 He pidättivät Pietarin ja Johanneksen ja panivat nämä yöksi vankilaan; oli näet jo ilta. 4 Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet heidän puheensa, uskoivat. Miehiä oli nyt jo noin viisituhatta.

5 Seuraavana päivänä kokoontuivat Jerusalemissa juutalaisten hallitusmiehet, vanhimmat ja lainopettajat. 6 Ylipappi Hannas oli paikalla, samoin Kaifas, Johannes, Aleksandros ja kaikki muut, jotka olivat ylipapillista sukua. 7 He käskivät tuoda apostolit eteensä ja kysyivät: ”Millä voimalla ja kenen nimessä te tämän teitte?”

8 Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: ”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! 9 Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu, 10 niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. 11 Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. 12 Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.”

13 Kun neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi, he olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi, 14 ja kun he vielä näkivät parannetun miehen seisovan apostolien vieressä, he eivät voineet väittää vastaan. 15 He käskivät apostolien poistua istuntosalista ja neuvottelivat keskenään: 16 ”Mitä me teemme näille miehille? Heidän toimestaan on selvästikin tapahtunut ihme. Jerusalemilaiset sen jo tietävät, emmekä me voi sitä kiistää. 17 Mutta ettei tapaus tulisi kansan parissa vielä laajemmalti tunnetuksi, meidän on paras jyrkästi kieltää heitä enää puhumasta sen miehen nimessä kenellekään.”

18 He kutsuivat apostolit sisään ja kielsivät heitä enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä. 19 Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. 20 Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” 21 Silloin neuvoston jäsenet uhkailivat heitä entistä ankarammin, mutta päästivät heidät sitten vapaaksi kansan tähden. He katsoivat mahdottomaksi rangaista miehiä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa sen johdosta, mitä oli tapahtunut. 22 Olihan mies, joka tällä tunnusteolla oli parannettu, jo yli neljänkymmenen vuoden ikäinen.

23 Vapaaksi päästyään Pietari ja Johannes menivät omiensa luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja kansan vanhimmat olivat heille sanoneet. 24 Sen kuultuaan kaikki alkoivat yhteen ääneen rukoilla Jumalaa. He sanoivat:

”Valtias, sinä joka olet luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on! 25 Sinä olet antanut Pyhän Henkesi puhua palvelijasi Daavidin, meidän isämme, suulla:

– Miksi pakanat raivoavat,
kansat punovat turhia juonia?
26 Maailman kuninkaat nousevat vastarintaan,
hallitsijat liittoutuvat
Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan.

27 ”Juuri näin on käynyt. Tässä kaupungissa Herodes ja Pontius Pilatus liittoutuivat pakanoiden ja Israelin kansan kanssa pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olit voidellut. 28 He toteuttivat sen, minkä sinä voimallasi ja päätökselläsi olit ennalta määrännyt tapahtuvaksi. 29 Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. 30 Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.”

31 Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.

32 Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. 33 Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin. 34 Kukaan ei kärsinyt puutetta. Ne, jotka omistivat tilan tai talon, myivät sen ja luovuttivat kauppasumman 35 apostolien haltuun, ja näiltä jokainen sai rahaa tarpeensa mukaan. 36 Myös Joosef, Kyproksesta kotoisin oleva leeviläinen, jota apostolit kutsuivat Barnabakseksi – nimi merkitsee: rohkaisija – 37 myi omistamansa pellon ja toi rahat apostolien jaettavaksi.

Mitä teet, jos sinulta pyydetään apua jossain mahdottomassa asiassa?

Jos Suomessa joku sairastuu, hän menee lääkäriin. Vakavasti sairaat pääsevät hoitokoteihin tai saavat monenlaista apua arkielämäänsä. Uuden testamentin aikaan ei ollut sosiaaliturvaa: vammaiset joutuivat kerjäämään toimentulonsa, jollei kukaan pitänyt heistä huolta. Huolenpito ei ollut mikään itsestäänselvyys, sillä juutalaiset ajattelivat, että vammat olivat synnin seurausta; jo syntymässä todettujen vammojen syynä oli joku vanhempien synti. Vammaiset eivät myöskään saaneet mennä temppeliin. He olivat siis paitsi sairaita myös vahvasti yhteisönsä hylkimiä.

Siksi olikin ihmeellistä, että joku pysähtyi katsomaan rampaa ja puhumaan hänelle. Pietari ja Johannes korostivat kuitenkin, että heillä ei ollut antaa kerjääjälle mitään. Mutta Jeesuksella oli, vieläpä paljon enemmän kuin kolikoita. Jeesus antoi rammalle liikkumiskyvyn, jonka kautta hän sai muiden ihmisten silmissä ihmisarvonsa takaisin. Lisäksi hän sai mahdollisuuden mennä temppeliin, mikä oli juutalaiselle hengellisesti valtavan suuri asia. Voisi kuvitella, että rampa kyseli Pietarilta ja Johannekselta, kuka olikaan tämä Jeesus, jonka nimessä hän oli parantunut. Joka tapauksessa hän kiitti Jumalaa parantumisestaan.  Jeesus ei enää ollut maan päällä, mutta Pyhän Hengen kautta hänen seuraajillaan oli sama voima tehdä ihmeitä kuin hänellä oli. Jumalalle on kaikki mahdollista.

Kunnioitatko sinä kaikkia ihmisiä yhtä paljon? Onko aseman portailla istuva romanikerjäläinen silmissäsi yhtä arvokas kuin suosikkivloggarisi, jolla on tuhansia seuraajia? Jeesukselle jokainen ihminen on yhtä arvokas. Hän kutsuu luoksensa jokaista, ja rakastaa niitäkin, joille hänen seuransa ei kelpaa. Ja edelleenkin hän tekee ihmeitä ja parantaa. Uskotko sen?

”Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.”
Sanan. 8:19
Keskustelukysymyksiä
  1. Millaista ramman miehen jokapäiväinen elämä oli? Mitä hän ehkä ajatteli itsestään?
  2. Mitä muut – ohikulkijat tai ne, jotka veivät hänet kerjäämään – hänestä ajattelivat? Mitä he ajattelivat nähtyään miehen parantuneen?
  3. Missä paikassa tässä raamatunkertomuksessa ollaan? Mikä merkitys sillä on?
  4. Mikä on parasta, mitä sinä voisit kuvitella saavasi lahjaksi?
  5. Missä elämäsi asiassa kaipaisit täydellistä muutosta? Oletko pyytänyt Jumalalta apua siihen?
Video: Toisenlainen kertomus

NUA on kahdeksanosainen sarja 3×5 minuutin opetusvideoita. Lue lisää ja rekisteröidy NUA:n käyttäjäksi sivulla rll.fi/nua
Julkaistu tekijän luvalla. Ethän jaa tätä videota.

Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: