”Älä pelkää.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

1. Moos. 15:1–7

1 Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” 2 Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” 3 Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” 4 Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” 5 Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” 6 Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

7 Herra sanoi Abramille: ”Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan.”

Lue laajemmin: 1. Moos. 15:1–21

1 Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” 2 Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” 3 Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” 4 Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” 5 Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” 6 Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

7 Herra sanoi Abramille: ”Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan. 8 Mutta Abram kysyi: ”Herra, minun Jumalani, mistä minä voin tietää, että saan sen omakseni?” 9 Silloin Herra sanoi hänelle: ”Hae kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi, metsäkyyhky ja kyyhkysenpoikanen.” 10 Ja Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskeltä ja asetti kunkin eläimen puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. 11 Kun ruhojen päälle laskeutui petolintuja, Abram ajoi ne pois.

12 Auringon laskiessa Abram vaipui horrokseen, ja synkkä kauhu valtasi hänet. 13 Silloin Herra sanoi hänelle: ”Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heistä tulee siellä orjia, ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta. 14 Mutta minä rankaisen myös sitä vierasta kansaa, jonka orjiksi he joutuvat, ja he pääsevät lähtemään sieltä suuri omaisuus mukanaan. 15 Sinä itse saat kuitenkin mennä rauhassa isiesi luo ja pääset hautaan hyvän vanhuuden jälkeen. 16 Sinun jälkeläisistäsi palaa tänne vasta neljäs sukupolvi, sillä amorilaisten syntien määrä ei vielä ole täyttynyt.”

17 Auringon laskettua tuli pilkkopimeä, ja silloin näkyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka liikkui uhrilihojen välissä. 18 Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin raja- purosta Eufratin suureen virtaan saakka, 19 tämän maan, jossa asuvat keniläiset, kenasilaiset ja kad- monilaiset, 20 heettiläiset, perissiläiset ja refa- laiset, 21 amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.”

Pohditko: Mitä Jumala ajattelee epäilyistäni?

Abram ei epäillyt turhaan: Jumalan lupaukset eivät olleet toteutuneet. Jumala oli luvannut tehdä Abramista suuren kansan. Mutta miten se olisi mahdollista, eihän Abram ollut saanut vaimonsa kanssa lapsia, ja nyt he olivat siihen jo aivan liian vanhoja. Miten hän voisi olla kansan kantaisä, jos hänellä ei olisi omia lapsia? Täysin mahdotonta! Aika oli yksinkertaisesti ajanut lupausten ohi! Abramilla oli jo varasuunnitelmakin takataskussa.

Jokaiselle meistä tulee samanlaisia tilanteita eteen elämässämme. Vaihtoehdot tuntuvat olevan todella vähissä tai kokonaan menetettyjä. Tulevaisuus näyttää synkältä. Ahtaalle ajettu ihminen alkaa luonnostaan etsiä pientäkin porsaanreikää, josta voisi livahtaa pois koko kiusallisesta tilanteesta. Joku kieltää koko ongelman olemassaolon, joku hukuttaa sen viihteeseen tai päihteisiin, joku käärii hihat ja ottaa ohjat omiin käsiinsä. Mutta entäpä jos uskaltaisi olla vain hiljaa paikallaan – ja odottaa, että Jumala tekee sen mitä lupaa?

Abramilla oli täysi oikeus epäillä ja myös kertoa epäilyksistään Jumalalle. Juuri niiden keskelle Jumala ilmestyi – ja vakuutti, että hänen lupauksensa ovat edelleen voimassa. Hän muistutti Abramia kaikkivaltiudestaan ja kertoi mahdollisuuksista, jotka ovat vain hänen vallassaan. Abramin kohtalo muistuttaa: mikään ei ole Jumalalle mahdotonta. Hän pitää kaikki lupauksensa. Sinä saat odottaa häneltä samaa.

”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Mark. 9:24
Keskustelukysymyksiä ja ryhmätehtävä

Tehtävä ennen keskustelua

Raamatunkohta jaetaan monisteena jokaiselle osallistujalle ennen tekstin lukemista. Huom! Siinä ei saa näkyä Raamattuun merkittyä otsikkoa. Teksti luetaan ensin yhdessä ääneen ja tehtäväohjeistuksen jälkeen hiljaa itsekseen.

Ohjeistus: Kirjoita tekstille mielestäsi osuva otsikko.
Purku: Luetaan ääneen kaikki otsikot.

Keskustelukysymyksiä

  1. Millä tavalla Jumala aloitti keskustelun Abrahamin kanssa? Muistatko, ketkä muut Raamatun henkilöt ovat kuulleet Jumalalta nämä samat sanat?
  2. Mikä vuorokaudenaika tässä kertomuksessa on?
  3. Mikä oli Abramin suurin suru?
  4. Oletko joskus itse surrut pitkään jotain asiaa? Mikä se oli? Vaikuttiko sureminen siihen, miten hyvin nukuit?
  5. Millä tavalla Jumala vahvisti lupauksensa Abramille? Miksi hän teki näin?
  6. Vanhurskas tarkoittaa Jumalalle kelpaavaa. Millä tavalla Abramista tuli vanhurskas?
  7. Miksi Abra(ha)mia kutsutaan uskon isäksi?
  8. Millä tavalla ihmisen elämä muuttuu, jos hän ottaa Jumalan lupaukset todesta?
  9. Mitä Jumalan (=Raamatun) lupauksia olet joskus epäillyt?
  10. Millaiset Jumalan lupaukset ovat olleet sinulle voimana vaikeissa elämäntilanteissa?
Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: