”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Luuk. 10:25–37

25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” 26 Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” 27 Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” 28 Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”

29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”

30 Jeesus vastasi hänelle näin: ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

33 ”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”

37 Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Kuka on sinun lähimmäisesi?

Miltä tämä Jeesuksen kertomus kuulosti alkuperäisten kuulijoiden korvissa? Ja mitä tämä kertomus merkitsee meille tänään?  Samarialaiset olivat juutalaisten mielestä niin epäpyhiä, että heihin ei edes saanut koskea – ja samoin ajateltiin toisin päin. Myös kuolleisiin koskeminen oli kielletty: pappi olisi saastunut, jos olisi auttanut pahoinpideltyä ja tämä olisikin ollut jo kuollut. Silloin papin olisi pitänyt palata vaivalloinen ja pitkä matka takaisin Jerusalemiin puhdistautumaan. Ehkä vaimo ja lapset odottivat kotona monta päivää kestäneen työmatkan jälkeen. Olisitko sinä pysähtynyt auttamaan?

Samarialainen ei ollut vain auttavainen vaan myös uhkarohkea. Hän tiesi, että juutalaiset voisivat tappaa hänet, vaikka hän koskikin juutalaismieheen siksi, että haluaisi auttaa tätä. Samarialainen muistuttaa itse Jeesusta: Jeesus auttaa kaikkia ja on valmis jopa kuolemaan toisen puolesta. Ja niin hän lopulta tekikin, meidän jokaisen puolesta.

Meitäkin kehotetaan tämän vertauksen kautta ottamaan esimerkkiä samarialaisesta ja auttamaan kaikkia lähimmäisiämme, jotka tarvitsevat apua. Samalla saamme muistaa, että Jeesus pysähtyy aina auttamaan, kun itse sitä tarvitsemme.

”Jumala, riennä avukseni. Sinä olet minun apuni ja pelastajani, Herra, älä viivy!”
Ps. 70:5
Keskustelukysymyksiä
  1. Kenelle Jeesus kertoi tämän vertauksen? Mikä taka-ajatus tällä kuulijalla oli?
  2. Tapahtuuko kertomuksessa mielestäsi jotain yllättävää? Mitä?
  3. Millainen on säälin tunne? Miten se eroaa säälittelystä?
  4. Mitä kaikkea samarialainen teki tuntemattoman miehen hyväksi?
  5. Keneltä sinä olisit valmis ottamaan vastaan apua oikein pahassa tilanteessa?
Video: LUMO-katkelma 23 – Luuk. 10:25-37

Saat videoon tekstityksen YouTuben asetuksista.
LUMO-evankeliumielokuvat löytyvät täyspitkinä ja 40 katkelman sarjana Raamatunlukijain Liiton YouTube-kanavalta

Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: