”Sinun jumalasi, jota sinä alati palvelet, pelastakoon sinut!”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Dan. 6:11–23

11 Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. 12 Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.

13 Silloin he menivät kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Kuningas! Sinähän olet antanut kirjallisen määräyksen, että jos joku kolmenkymmenen päivän aikana rukoilee jotakin keneltä tahansa jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonien luolaan.” Kuningas vastasi: ”Se määräys on peruuttamaton, niin sanoo Meedian ja Persian laki.” 14 Silloin he sanoivat kuninkaalleen: ”Daniel, joka on Juudan pakkosiirtolaisia, ei ole välittänyt sinusta, kuningas, eikä antamastasi kirjallisesta määräyksestä, vaan kolme kertaa päivässä hän rukoilee rukouksensa.”

15 Kun kuningas kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi ja alkoi miettiä, kuinka voisi pelastaa Danielin. Auringonlaskuun saakka hän etsi keinoa säästääkseen hänet rangaistukselta. 16 Mutta miehet riensivät jälleen yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Muista, kuningas, että Meedian ja Persian lain mukaan ei mitään kuninkaan antamaa määräystä tai asetusta saa muuttaa!” 17 Silloin kuningas käski noutaa Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Kuningas sanoi Danielille: ”Sinun jumalasi, jota sinä alati palvelet, pelastakoon sinut!” 18 Luolan suulle tuotiin kivi, ja kuningas sulki sen sinetillään ja ylimystensä sineteillä, ettei mikään voisi muuttaa Danielin kohtaloa. 19 Sen jälkeen kuningas meni palatsiinsa. Hän vietti yönsä paastoten eikä huolinut luokseen naista, ja uni pakeni hänen silmistään.

20 Aamun koitteessa kuningas nousi ja kiirehti leijonien luolalle. 21 Tultuaan luolan suulle hän huusi Danielia murheellisella äänellä ja sanoi: ”Daniel, elävän jumalan palvelija! Onko jumalasi, jota sinä alati palvelet, pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?” 22 Daniel vastasi: ”Ikuisesti eläköön kuningas! 23 Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua, koska Jumalani havaitsi minut viattomaksi, enkä minä ole tehnyt mitään väärää myöskään sinua kohtaan, kuningas.”

Lue laajemmin: Dan. 6:2–28

2 Dareios näki hyväksi asettaa valtakunnan hallintoa hoitamaan satakaksikymmentä satraappia, jotka hän sijoitti kaikkialle valtakuntansa alueelle. 3 Heidän esimiehinään oli kolme ylivalvojaa, ja Daniel oli yksi näistä. Satraappien tuli tehdä heille tili toimistaan, jotta kuningas ei joutuisi kärsimään vahinkoa.

4 Daniel osoittautui etevämmäksi kuin toiset valvojat ja satraapit, sillä hänessä oli erityinen henki. Siksi kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan johtoon. 5 Silloin toiset valvojat ja satraapit alkoivat etsiä sopivaa aihetta voidakseen syyttää Danielia valtakunnan vahingoittamisesta. Mitään syytöstä he eivät kuitenkaan pystyneet esittämään, sillä Daniel oli rehellinen eikä mitään laiminlyöntiä tai rikkomusta löytynyt. 6 Silloin nuo miehet sanoivat: ”Me emme pysty löytämään Danielia vastaan mitään, ellemme sitten löydä jotakin hänen uskonnostaan.”

7 Valvojat ja satraapit riensivät yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle näin: ”Ikuisesti eläköön kuningas Dareios! 8 Kaikki valtakunnan valvojat, käskynhaltijat ja satraapit, hovimiehet ja maaherrat ovat yksimielisiä siitä, että tulisi antaa seuraava kuninkaallinen asetus ja vahvistaa tällainen määräys: Jos joku kolmenkymmenen päivän aikana tästä lähtien rukoilee jotakin keneltä tahansa jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonien luolaan. 9 Julista nyt, kuningas, tämä määräys ja anna laatia se kirjallisena, niin että se on Meedian ja Persian ikuisen lain mukaan peruuttamaton.” 10 Niin kuningas Dareios antoi laatia kirjallisen määräyksen.

11 Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. 12 Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.

13 Silloin he menivät kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Kuningas! Sinähän olet antanut kirjallisen määräyksen, että jos joku kolmenkymmenen päivän aikana rukoilee jotakin keneltä tahansa jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonien luolaan.” Kuningas vastasi: ”Se määräys on peruuttamaton, niin sanoo Meedian ja Persian laki.” 14 Silloin he sanoivat kuninkaalleen: ”Daniel, joka on Juudan pakkosiirtolaisia, ei ole välittänyt sinusta, kuningas, eikä antamastasi kirjallisesta määräyksestä, vaan kolme kertaa päivässä hän rukoilee rukouksensa.”

15 Kun kuningas kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi ja alkoi miettiä, kuinka voisi pelastaa Danielin. Auringonlaskuun saakka hän etsi keinoa säästääkseen hänet rangaistukselta. 16 Mutta miehet riensivät jälleen yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Muista, kuningas, että Meedian ja Persian lain mukaan ei mitään kuninkaan antamaa määräystä tai asetusta saa muuttaa!” 17 Silloin kuningas käski noutaa Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Kuningas sanoi Danielille: ”Sinun jumalasi, jota sinä alati palvelet, pelastakoon sinut!” 18 Luolan suulle tuotiin kivi, ja kuningas sulki sen sinetillään ja ylimystensä sineteillä, ettei mikään voisi muuttaa Danielin kohtaloa. 19 Sen jälkeen kuningas meni palatsiinsa. Hän vietti yönsä paastoten eikä huolinut luokseen naista, ja uni pakeni hänen silmistään.

20 Aamun koitteessa kuningas nousi ja kiirehti leijonien luolalle. 21 Tultuaan luolan suulle hän huusi Danielia murheellisella äänellä ja sanoi: ”Daniel, elävän jumalan palvelija! Onko jumalasi, jota sinä alati palvelet, pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?” 22 Daniel vastasi: ”Ikuisesti eläköön kuningas! 23 Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua, koska Jumalani havaitsi minut viattomaksi, enkä minä ole tehnyt mitään väärää myöskään sinua kohtaan, kuningas.”

24 Kuningas ilahtui kovin ja käski nostaa Danielin luolasta. Hänet nostettiin ylös, eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa. 25 Silloin kuningas käski noutaa ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen leijonien luolaan. Eivätkä he olleet ehtineet luolan pohjalle, kun leijonat jo kävivät heidän kimppuunsa ja raatelivat heidät.

26 Sitten kuningas Dareios kirjoitti kaikille maailman kansoille ja kansakunnille, mitä kieliä ne puhuivatkin:

”Kaikkinainen menestys teille! 27 Minä annan seuraavan käskyn: Kaikkialla valtani piirissä vavisten pelättäköön Danielin Jumalaa,
sillä hän on elävä Jumala
ja ikuisesti pysyvä,
hänen kuninkuutensa ei koskaan häviä
eikä hänen valtansa koskaan lopu.
28 Hän pelastaa ja vapauttaa,
hän antaa ennusmerkkejä ja tekee ihmeitä
taivaassa ja maan päällä,
hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä.”

Mitä teet, kun uskollisuuttasi ja luottamustasi punnitaan?

Daniel on meille hieno esimerkki: hän hoiti työtehtävänsä moitteettomasti ja kunnioitti ympärillään eläviä ihmisiä ja heidän tapojaan niin pitkälle kuin ne eivät olleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Tärkeimpänä hän piti kuitenkin Jumalan palvelemista. Jumalan kunnioittaminen oli hänelle suosiota, valtaa ja omaa henkeäkin tärkeämpää.

Kun apostolit Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen kertoivat ihmisille Jeesuksesta, ja juutalaisten johtajat yrittivät estää heitä, Pietari vastasi: ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Ap. t. 5) Kristityllä on velvollisuus palvella lähimmäisiään mutta myös oikeus olla tottelematta käskyjä, jotka ovat selkeästi Jumalan sanan vastaisia. Tämä voi joskus ärsyttää muita ihmisiä, vaikka siitä ei heille mitään haittaa olisikaan. Jumalan siunaus voi myös aiheuttaa kateutta, ja on edelleenkin mahdollista, että kateelliset ihmiset yrittävät tehdä uskovien elämän hankalaksi. Danielin esimerkki rohkaisee kaikkia kiusattuja: Jumala pitää omistaan huolen. Kristityn ei tarvitse tehdä pahaa kiusaajilleen, vaan hän voi luottaa Jumalan apuun.

”Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikesta hädästä.”
Ps. 34:17
Keskustelukysymyksiä
  1. Mitä Daniel teki heti, kun tiesi olevansa vaarassa?
  2. Millä tavalla kuningas suhtautui Danieliin? Mistä tämä kertoo?
  3. Millä tavalla Daniel suhtautui kuninkaaseen? Mistä tämä taas kertoo?
  4. Kiusataanko sinua jostain syystä? Miten suhtaudut kiusaajiisi?
  5. Millaista Jumalan apua kaipaat hankalissa tilanteissa?
Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: