“Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Jer. 1:4–10

4 Minulle tuli tämä Herran sana:

5 – Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin,
minä valitsin sinut.
Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan,
minä pyhitin sinut omakseni
ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.

6 Mutta minä vastasin: ”Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” Silloin Herra sanoi:

7 – Älä sano, että olet nuori,
vaan mene, minne ikinä sinut lähetän,
ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.
8 Älä pelkää ketään,
sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi
ja suojelen sinua.

9 Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:

– Minä annan sanani sinun suuhusi.
10 Minä asetan sinut tänä päivänä
kansojen ja valtakuntien yläpuolelle.
Sinun tulee repiä ja särkeä,
tuhota ja hävittää,
rakentaa ja istuttaa.

Lue laajemmin: Jer. 1:1–3:5

1 1 Jeremian, Hilkian pojan, sanat.

Jeremia oli pappissukua, kotoisin Anatotista, Benjaminin heimon alueelta. 2 Herran sana tuli hänelle Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, kolmantenatoista hallitusvuotena. 3 Herra puhui hänelle vielä kuningas Jojakimin, Josian pojan, aikana ja sen jälkeen aina kuningas Sidkian, Josian pojan, yhdenteentoista hallitusvuoteen saakka, jonka viidentenä kuukautena jerusalemilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

4 Minulle tuli tämä Herran sana:

5 – Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin,
minä valitsin sinut.
Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan,
minä pyhitin sinut omakseni
ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.

6 Mutta minä vastasin: ”Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” Silloin Herra sanoi:

7 – Älä sano, että olet nuori,
vaan mene, minne ikinä sinut lähetän,
ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.
8 Älä pelkää ketään,
sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi
ja suojelen sinua.

9 Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:

– Minä annan sanani sinun suuhusi.
10 Minä asetan sinut tänä päivänä
kansojen ja valtakuntien yläpuolelle.
Sinun tulee repiä ja särkeä,
tuhota ja hävittää,
rakentaa ja istuttaa.

11 Herra kysyi minulta: ”Mitä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ”Näen mantelipuun oksan.” 12 ”Oikein, se on mantelipuun oksa”, sanoi Herra, ”minä itse valvon, että sanani toteutuu.”

13 Toisen kerran Herra kysyi minulta: ”Mitä näet?” Minä vastasin: ”Näen kiehuvan padan pohjoisen suunnalla.”

14 Herra sanoi minulle:

”Pohjoisesta purkautuu onnettomuus tämän maan asukkaiden päälle. 15 Kuuntele tarkoin, mitä sanon: Minä kutsun tänne kaikki pohjoisten valtakuntien kansat. Kun ne tulevat, niiden kuninkaat asettavat istuimensa Jerusalemin porttien eteen joka puolelle kaupungin muuria, samoin kaikkien muiden Juudan kaupunkien ympärille. 16 Minä julistan Juudan asukkaille tuomion kaikesta heidän pahuudestaan: he ovat hylänneet minut, uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan.

17 ”Mutta lähde sinä, Jeremia, astu heidän eteensä ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä säiky heitä, muuten minä annan sinun joutua pelon valtaan heidän edessään. 18 Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja pronssimuurin, jotta voit puolustautua, kun koko maa, Juudan kuninkaat, päämiehet, papit ja kansa nousevat sinua vastaan. 19 Vaikka he ryhtyvät sotaan, he eivät sinua voita, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.”

2 1 Minulle tuli tämä Herran sana:

2 ”Julista Jerusalemissa koko kaupungin kuullen:

– Näin sanoo Herra:
Minä muistan, miten uskollinen olit, kun olit nuori,
muistan, millainen oli rakkautesi, kun olit morsian.
Sinä seurasit minua autiomaassa,
maassa, jossa mikään ei kasva.
3 Israel kuului Herralle
niin kuin pellon ensi sato.
Kaikki, jotka siihen kajosivat,
saivat osakseen tuomion.
Onnettomuus kohtasi heitä,
sanoo Herra.

4 ”Kuulkaa Herran sana, te Jaakobin heimo ja kaikki Israelin sukukunnat! 5 Näin sanoo Herra:

– Mitä pahaa isänne minusta löysivät,
kun he kääntyivät minusta pois?
He lähtivät seuraamaan olemattomia jumalia
ja menettivät arvonsa minun silmissäni.
6 Eivät he enää kysyneet:
”Mikä on Herran tahto,
hänen, joka toi meidät Egyptistä,
johdatti halki autiomaan,
arojen ja rotkojen maan,
kuivan ja synkeän maan,
missä kukaan ei kulje eikä yksikään asu?”
7 Minä toin teidät puutarhojen maahan.
Te saitte syödä hedelmiä,
nauttia maan antimista.
Mutta tultuanne te saastutitte minun maani,
turmelitte tyystin omaisuuteni.
8 Papit eivät kysyneet: ”Mikä on Herran tahto?”
Lainopettajat eivät minusta välittäneet,
kansani paimenet luopuivat minusta,
profeetat puhuivat Baalin nimissä.
He palvelivat jumalia, jotka eivät voi auttaa.
9 Siksi minä yhä syytän teitä,
sanoo Herra,
ja vaadin tilille
vielä lastenne lapset.

10 Menkää länteen kittiläisten saarille,
lähettäkää miehiä itään Kedariin,
katsokaa ja ottakaa tarkoin selville,
onko missään tällaista tapahtunut!
11 Onko mikään kansa vaihtanut jumaliaan?
Ja jos ne edes olisivat jumalia!
Minä, Herra, olen ollut kansani voima ja kunnia.
Mutta minut se on vaihtanut toisiin jumaliin,
joista ei ole mitään apua.
12 Tyrmistykää, taivaat!
Kauhistukaa, järkkykää perin juurin!
13 Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin verroin:
minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt
ja hakannut itselleen vesisäiliöitä,
särkyviä säiliöitä,
jotka eivät vettä pidä.

14 – Ei Israel ole orja
eikä orjaksi syntynyt.
Miksi se sitten joutui saaliiksi?
15 Miksi viholliset kävivät sinun kimppuusi
ärjyen ja karjuen kuin leijonat?
Ne tekivät maasi autioksi,
hävittivät kaupunkisi,
niin ettei ketään jäänyt jäljelle.
16 Nyt vielä egyptiläiset, Memfiksen ja Tahpanhesin miehet,
tulevat ja ajavat pääsi paljaaksi!
17 Israel, sinä itse olet tämän aiheuttanut!
Sinä hylkäsit Herran, Jumalasi,
vaikka hän ohjasi kulkuasi.
18 Mitä apua olisi enää siitä,
että lähtisit Egyptiin juomaan Niilin vettä?
Mitä hyötyä siitä,
että lähtisit Assyriaan juomaan Eufratin vettä?
19 Oma pahuutesi on syynä kuritukseesi,
luopumus tuo sinulle rangaistuksen.
Nyt saat katkerasti kokea,
miten paljon onnettomuutta koituu siitä,
että hylkäsit Herran,
että et pelännyt minua, Jumalaasi.
Näin sanoo Herra Jumala Sebaot.

20 – Kautta aikojen sinä olet särkenyt ikeesi,
aina katkonut valjaasi ja sanonut minulle:
”En halua palvella sinua!”
Jokaisella korkealla kukkulalla,
jokaisen viheriöivän puun alla
sinä olet tarjoutunut portoksi.
21 Minä istutin sinut,
olit jalo viiniköynnös,
olet kasvanut parhaimmasta siemenestä.
Ja mitä minä nyt näen?
Olet muuttunut villiköynnökseksi
ja kannat kelvottomia oksia.
22 Vaikka pesisit itsesi saippualla,
vaikka käyttäisit lipeää,
jäisi syntiesi lika yhä jäljelle,
en voisi olla sitä näkemättä, sanoo Herra.
23 Miten voit väittää:
”En ole saastainen, en ole juossut baalien perässä”?
Ajattele toki, mitä tapahtui laaksossa,
muista, mitä olet tehnyt,
sinä nuori, kiihkeä kamelintamma,
joka laukkaat sinne ja tänne,
24 sinä villiaasi, autiomaan kasvatti,
joka himossasi pärskit ja huohotat!
Mikä voi hillitä sinun kiimasi?
Ei yhdenkään, joka etsii sinua kumppanikseen,
tarvitse juosta itseään uuvuksiin.
Kiimasi aikaan sinut kyllä löytää.
25 Varo, Israel, ettet juokse jalkojasi verille
ja kurkkuasi kuivaksi!
Mutta sinä vastaat:
”Anna minun olla!
Minä rakastan vieraita jumalia,
niitä minä haluan seurata.”

26 Niin kuin kiinni joutunut varas,
niin Israelin heimokin saa osakseen häpeän:
koko kansa, sen kuninkaat, päämiehet, papit ja profeetat.
27 Puulle he sanovat: ”Sinä olet isäni”,
ja kivelle: ”Sinä olet minut synnyttänyt.”
He ovat kääntäneet selkänsä minulle, Herralle,
kääntäneet kasvonsa minusta pois.
Hädän hetkenä he kuitenkin huutavat minulle:
”Tule ja auta meitä!”
28 Missä ovat ne jumalat, jotka olet itsellesi tehnyt?
Tulkoot ne hädän hetkenä auttamaan sinua, jos voivat!
Onhan sinulla, Juuda, jumalia
yhtä paljon kuin kaupunkeja!

29 – Miksi te yhä syytätte minua,
tehän olette kaikki jo luopuneet minusta,
sanoo Herra.
30 Turhaan minä olen kurittanut teitä,
ette te ole ottaneet opiksenne.
Oma miekkanne on syönyt teidän profeettanne
kuin raateleva leijona.
31 Te nykyinen polvi,
ottakaa vihdoinkin todesta Herran sana!
Olenko minä ollut Israelille autiomaa, pimeyden maa?
Miksi minun kansani sanoo:
”Me juoksemme, minne itse haluamme,
emme enää palaa sinun luoksesi”?

32 Unohtaako neitonen korunsa
tai morsian pukunsa nauhat?
Minun kansani on unohtanut minut
aina uudestaan, kerran toisensa jälkeen.
33 Kuinka taitava oletkaan löytämään tien
rakastajiesi luo!
Niinpä oletkin jo tottunut pahoihin tekoihisi.
34 Katso, viittasi liepeissä on köyhien ja
viattomien verta.
Sinä olet surmannut heidät,
vaikka et tavannut heitä murtautumasta taloosi.
35 Tästä huolimatta sinä sanot:
”Minä olen syytön,
kääntyköön Herran viha minusta pois!”
Mutta minä, Herra, käyn oikeutta sinua vastaan,
koska väität: ”En ole syntiä tehnyt.”
36 Miksi ryntäät suunnasta toiseen?
Egypti pettää toiveesi,
niin kuin Assyria aikoinaan petti.
37 Sieltäkin saat lähteä häväistynä, kädet pääsi päällä,
sillä Herra on hylännyt ne, joihin luotat.
Niistä ei ole sinulle mitään apua!”

3 1 Näin sanoo Herra:

”Jos mies on ottanut eron vaimostaan ja tämä on lähtenyt hänen luotaan ja sen jälkeen ollut naimisissa toisen kanssa, ei mies enää saa ottaa häntä vaimokseen. Jos hän ottaisi, se loukkaisi tämän maan pyhyyttä. Sinä, Israel, olet pettänyt minua monien rakastajien kanssa. Sinäkö siis saisit palata minun luokseni! Näin sanoo Herra.

2 ”Katso noita alastomia kukkuloita. Näetkö yhtäkään, jolla et olisi maannut rakastajiesi kanssa? Sinähän istuit tienvarsilla ja odottelit heitä niin kuin saalistaan väijyvä autiomaan arabi. Sinä häpäisit maan huoruudellasi ja pahuudellasi. 3 Sateet tyrehtyivät, ei satanut syksyllä eikä keväällä, mutta yhä vain huoruus näkyi kasvoistasi etkä ymmärtänyt edes hävetä. 4 Entä nyt? Sinä huudat minulle: ’Isä! Nuoruudestani asti sinä olet ollut minun ystäväni. 5 Et kai ole ainiaaksi suuttunut, et kai loputtomiin vihastunut?’ Näin sinä, Israel, puhut, mutta silti teet pahaa mielin määrin.”

Kuka sinä olet? Mikä on elämäsi tarkoitus?

Jeremia oli vielä nuori, kun Jumala kutsui hänet profeetaksi. Tuohon aikaan ihmistä arvostettiin sitä enemmän mitä vanhempi hän oli, ja vanhoja pidettiin ilman muuta viisaampina kuin nuoria. Nuoret eivät opettaneet vanhempia eivätkä pitäneet näille puheita, vaan paremminkin kuuntelivat heitä. Siksi Jumalan kutsu tuntuikin kummalliselta, ja Jeremia toivoi pääsevänsä sitä pakoon. Jumala oli kuitenkin valinnut Jeremian ja suorastaan määräsi hänet toteuttamaan tehtäväänsä. Jeremian tehtävä sisälsi puhumista, vastaamista ja ikävienkin asioiden kertomista – eli kaikkea sellaista, missä hän ei kokenut olevansa hyvä ja mikä ei tehnyt hänestä koskaan kovin suosittua. Mutta mikä tärkeintä, Jumala lupasi olla aina Jeremian kanssa, tuli eteen mitä hyvänsä.

Jumala kutsuu tärkeisiin tehtäviin usein ihmisiä, jotka eivät usko omiin kykyihinsä. Näin tapahtui Raamatun aikana ja tapahtuu edelleenkin. Koska Jumala on valmistanut tehtävän, hän antaa myös taidon ja voiman sen toteuttamiseen. Jumala antaa myös erilaisia lahjoja ja niilläkin voimme palvella häntä. Kaikissa Jumalan antamien tehtävien hoitamisessa tärkeintä on kuitenkin luottaminen Jumalaan ja hänen voimaansa, ei omiin taitoihin ja jaksamiseen.

”Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.”
1. Tim. 4:12
Keskustelukysymyksiä
  1. Mitä tämä raamatunkohta kertoo Jumalasta?
  2. Miksi Jumala ei pitänyt Jeremian nuoruutta ongelmana?
  3. Millaisia muita syitä voidaan esittää silloin, kun ei haluta suostua Jumalan kutsuun?
  4. Mikä sinua pelottaisi, jos Jumala antaisi sinulle jonkin tehtävän?
  5. Lue raamatunkohta uudestaan laittaen itsesi Jeremian paikalle. Millaisia ajatuksia sinulle herää?
Arkeologiaa: Lakisin kirje

Vuosina 1935 ja 1938 Lakisin raunioista löydettiin parikymmentä ruukunsirpaletta, joissa oli kirjoitusta. Musteella savipalalle kirjoitettuja tekstejä kutsutaan ostrakoneiksi. Ne sijoittuvat vuoteen 586 eKr., jolloin Babylonian kuninkaan armeija oli lähestymässä Juudaa ja kaupunki tulisi pian tuhoutumaan edessä olevassa sodassa. Lakisin kirjeessä numero 4 on lyhyt mutta paljon puhuva sanoma: ”Asekan valoja ei enää näy.” Aseka sijaitsee noin kymmenen kilometriä Lakisista pohjoiseen, sen reitin varrella, jota Nebukadnessar mahtavine babylonialaisine armeijoineen oli tuossa. Tähystäjä ilmoittaa hätäisen sanoman, joka kirjataan ruukun sirpaleelle. Lakisin lähtölaskenta oli alkanut: Nebukadnessarin joukot ovat ehkä huomenna täällä.

Samaan aikaan Jerusalemissa toimiva profeetta Jeremia kirjoittaa: ”…samaan aikaan, kun Babylonian kuninkaan sotajoukko piiritti Jerusalemia ja jäljellä olevia Juudan kaupunkeja Lakisia ja Asekaa. Nämä olivat ainoat linnoitetut Juudan kaupungit, jota vielä eivät olleet kukistuneet.” (Jer. 34:7) Tekstien samanaikaisuus on häkellyttävä. Saamme kahden ja puolen vuosituhannen takaa kaksi sotaraporttia, jotka on kirjoitettu lähes peräkkäisinä päivinä. Jeremian kirjoittaessa muut kaupungit ovat tuhoutuneet paitsi Aseka ja Lakis. Lakisin tähystäjän raportissa Aseka tuhoutuu. Historiasta tiedämme, että myös Lakis tuhoutui. Samoin kävi Jerusalemille.

(Eero Junkkaala: Faktaa vai fiktiota, s. 110–112. Uusi Tie 2006.)

Kuva: Lakisin kirje nro 4. General Collections, CC BY 4.0, via Wikimedia Commons

Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: