| Takaisin tekstiin 46 |
Jes. 51–53
51 1 Kuulkaa minua,
te jotka tavoittelette vanhurskautta
ja etsitte Herraa!
Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu,
sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu.
2 Katsokaa Abrahamia, isäänne,
ja Saaraa, joka teidät synnytti!
Yksi ainoa hän oli, Abraham, kun minä hänet kutsuin:
minä siunasin hänet jälkeläisten runsaudella.
3 Yhä Herra lohduttaa Siionia
ja armahtaa sen rauniomaita.
Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi
ja aron kuin Herran paratiisiksi.
Siellä on oleva ilo ja riemu,
siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.
4 Kuuntele minua, kansani,
kansakunnat, tarkatkaa sanojani,
sillä laki on minusta lähtöisin,
minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.
5 Minun vanhurskauteni on lähellä,
minä tuon pelastuksen
ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta.
Kaukaiset rannat ikävöivät minua,
minun vahvaa kättäni ne odottavat.
6 Kohottakaa katseenne taivasta kohden,
katselkaa alhaalla leviävää maata!
Taivas hajoaa kuin savu
ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate,
sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset.
Mutta minun pelastukseni pysyy iäti
eikä minun vanhurskauteni murene.
7 Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden,
te joilla on minun lakini sydämessänne:
– Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa,
älkää säikkykö heidän herjauksiaan!
8 Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki,
kuin villakankaan, jonka koi syö.
Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti,
minun pelastava armoni polvesta polveen.
9 Herää, Herran käsivarsi!
Herää ja näytä voimasi!
Nouse niin kuin muinaisina päivinä,
menneitten sukupolvien aikana.
Sinähän iskit hengiltä Rahabin,
lävistit syvyyden hirviön.
10 Sinähän kuivasit meren,
suuren syvyyden vedet.
Sinä muutit syvänteet valtatieksi
lunastettujen kulkea yli.
11 Herran vapaiksi ostamat palaavat
ja saapuvat riemuiten Siioniin.
He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.
Ilo ja riemu astuvat portista,
huoli ja huokaus pakenevat kauas.
12 – Minä, minä olen teidän lohduttajanne.
Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä,
Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho?
13 Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi,
joka levitti auki taivaan
ja laski maan perustukset?
Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päivää
vainoojasi vihaa,
kun hän yritti tuhota sinut?
Missä on nyt vainoojasi vimma?
14 Pian vapautetaan kahleistaan
kumaraan kangistunut vanki.
Ei hän kuole vankikuoppaan,
eikä hänen enää tarvitse nälkää nähdä.
15 Minä olen Herra, sinun Jumalasi,
minä nostatin meren pauhuun,
minun nimeni on Herra Sebaot.
16 Minä olen pannut sanani sinun suuhusi
ja kätkenyt sinut kätteni suojaan.
Minä, joka levitin auki taivaan
ja laskin maan perustukset,
minä sanon Siionille:
”Sinä olet minun kansani.”
17 Hereille, nyt hereille,
jalkeille, Jerusalem!
Sinä olet juonut Herran kädestä
hänen vihansa maljan.
Pikarin, joka sai jalkasi horjumaan,
olet tyhjentänyt viimeiseen pisaraan.
18 Et ole saanut taluttajaa
lastesi joukosta, jotka olet synnyttänyt.
Niiden joukosta, jotka olet kasvattanut,
ei kukaan tarttunut käteesi.
19 Kaksittain ovat sinua kohdanneet
– kukapa sinua säälisi –
tuho ja turmio, nälkä ja miekka
– kukapa sinua lohduttaisi!
20 Kuin antiloopit verkossa
sinun poikasi makaavat kujien päissä
voimattomina ja lamaantuneina,
Herran ärjyvän vihan lyöminä,
Jumalan äänen lannistamina.
21 Kuule nyt tätä, sinä poloinen,
sinä joka olet päihtynyt, vaikka et viinistä,
22 näin sanoo sinun herrasi, Herra,
sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asiaa:
– Katso, minä olen ottanut pois sinun kädestäsi
vihani pikarin,
maljan, joka sai jalkasi horjumaan.
Sinun ei enää tarvitse juoda siitä.
23 Ei, vaan minä panen sen sinun kiusaajiesi käteen,
niiden, jotka sinua komensivat:
”Maahan pitkällesi!
Me marssimme sinun ylitsesi!”
– niin että sinä jouduit antamaan selkäsi tallattavaksi,
maankamaraksi, kaduksi kulkijoille.
52 1 Herää, Siion, herää,
pukeudu voimaasi,
pue yllesi loistavat vaatteet,
pyhä kaupunki, Jerusalem!
Koskaan enää ei katujasi polje
ympärileikkaamaton eikä epäpuhdas.
2 Nouse, ravista tomu yltäsi,
istuudu valtasi istuimelle, Jerusalem!
Irrota kahleet kaulastasi,
vangittu tytär Siion!
3 Näin sanoo Herra:
”Ilmaiseksi teidät myytiin orjuuteen, ja ilman rahaa teidät myös lunastetaan vapaiksi.”
4 Näin sanoo Herra Jumala:
”Aikoinaan minun kansani muutti Egyptiin asuakseen siellä siirtolaisena. Sitten se joutui syyttä Assyrian sortamaksi. 5 Ja nyt – sanoo Herra – mitä minä näen täällä? Minun kansani on viety minulta ilmaiseksi, ja sen nykyiset valtiaat kerskailevat ja herjaavat. Aina ja joka päivä – sanoo Herra – minun nimeäni pilkataan! 6 Siksi kansani saa nähdä minun nimeni voiman. Sinä päivänä minä sanon heille: Tässä minä olen.”
7 Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: – Sinun Jumalasi on nyt kuningas!
8 Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon,
ja kaikki yhtyvät iloon,
sillä omin silmin he näkevät,
kuinka Herra palaa Siioniin.
9 Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot,
kaikki yhdessä iloitkaa!
Herra on antanut kansalleen lohdutuksen,
hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin!
10 Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman
kaikkien kansojen silmien edessä,
niin että maan kaikki ääret näkevät
pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut.
11 Pois, pois, lähtekää Babylonista!
Saastaiseen älkää koskeko,
lähtekää pois sieltä, pitäkää itsenne puhtaina,
te Herran pyhien astioiden kantajat!
12 Mutta nyt teidän ei tarvitse lähteä hätäillen,
ei pakopaikkaa etsien,
sillä teidän edellänne kulkee Herra,
Israelin Jumala seuraa suojananne.
13 – Katso, minun palvelijani menestyy:
hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri.
14 Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään
– tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi,
niin kammottavasti hänet oli runneltu.
15 Mutta hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat,
hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät,
sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu,
sen he saavat nähdä,
mistä he eivät ikinä ole kuulleet,
sen he saavat nyt kokea.
53 1 Kuka uskoo meidän sanomamme?
Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
2 Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso,
kuin vesa kuivasta maasta.
Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,
jota olisimme ihaillen katselleet,
ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
3 Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,
kipujen mies, sairauden tuttava,
josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
4 Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
5 vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.
Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.
6 Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.
7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.
8 Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois
– kuka hänen kansastaan siitä välitti?
Hänet syöstiin pois elävien maasta,
hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.
9 Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon.
Rikkaan haudassa hän sai leposijansa.
Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä,
eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.
10 Herra näki hyväksi,
että hänet ruhjottiin,
että hänet lävistettiin.
Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.
11 Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon,
ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.
Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet,
heidän pahat tekonsa hän kantaa.
12 Minä annan hänelle paikan suurten joukossa,
hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa,
koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi
ja hänet luettiin rikollisten joukkoon.
Hän otti kantaakseen monien synnit,
hän pyysi pahantekijöilleen armoa.
| Takaisin tekstiin 46 |