“Ei minulta mitään puutu.”

Edellinen teksti Seuraava teksti
Johdanto: Psalmeja ja sananlaskuja

Raamatun viisauskirjallisuus, Psalmit, Sananlaskut, Saarnaaja ja Laulujen laulu, on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Osan psalmeista on kuningas Daavid kirjoittanut itse, osa on kirjoitettu myöhemmin ja laitettu hänen nimiinsä. Psalmit on sekä juutalaisuudessa että kristillisessä kirkossa paljon luettu ja rakastettu rukouskirja. Monet psalmit viittaavat myös tulevaan Daavidin suvun hallitsijaan, Messiaaseen.

Sananlaskut on perinteisesti ajateltu Salomon kirjoittamiksi. Salomo olikin viisas hallitsija, mutta ihan kaikkia Raamatun sananlaskuja hän ei todennäköisesti ole kirjoittanut. Sananlaskujen kirjassa on paljon sellaista kansanviisautta, jota tavataan muidenkin kansojen sananparsissa. Ne ovat yleistä elämänviisautta, jolla kansaa on opetettu silloin, kun lukutaito ei ole ollut kovin yleinen.

Ps. 23

1 Daavidin psalmi.
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
2 Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
3 Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
4 Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.

5 Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
6 Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti.

Keneen sinä luotat?

Jumala ilmoittaa Raamatun lehdillä monella tavalla sen, millainen hän on. Tässä Daavidin psalmissa Jumala on kuin paimen, joka pitää laumastaan huolta ja tahtoo sille vain hyvää. Tämä kuva oli psalmin kirjoittajalle, Daavidille, erityisen rakas: hän oli itsekin ollut paimen ennen kuninkaaksi tuloaan.

Jumala johdattaa ja varjelee omiaan kaikissa elämäntilanteissa. Hän ei poistu viereltämme koskaan. Paimen on lammasta suurempi ja vahvempi, näkee kauas ja tietää, mitä tietä kannattaa kulkea ja mistä löytyy vettä ja ravintoa. Jeesuskin vertasi itseään hyvään paimeneen, joka etsii myös kadonneet lampaat. Kuten lammas on turvassa, kun se seuraa paimentansa, ihminenkin on turvassa seuratessaan Jeesusta.

Jeesuksen seuraajan elämässä tulee kuitenkin eteen myös vaikeuksia, sairauksia ja surua. Huomaatko, että jakeessa 4, kun Daavid puhuu pimeässä laaksossa kulkemisesta, hän alkaakin puhutella Jumalaa ”sinuksi”. Vaikeassa tilanteessa hän kääntää katseensa suoraan Jumalaa kohti. Viholliset eivät häviä, mutta Jumala on suojamuuri heidän edessään, eivätkä he voi estää Jumalan huolenpitoa. Jumala pitää meistä kokonaisvaltaisesti huolta. Hän huolehtii ruumiistamme (”voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä”), henkisestä hyvinvoinnistamme (”hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut”) ja myös hengellisestä terveydestämme (”saan asua Herran huoneessa”).

”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut.”
Joh. 10:14
Keskustelukysymyksiä
  1. Ketä sinä seuraisit kuin lammas paimenta?
  2. Milloin olet kokenut, että sinulta ei puutu mitään? Onko se sinulle harvinainen vai yleinen tunne?
  3. Mikä on ollut elämäsi pimeä laakso? Keneen silloin turvauduit?
  4. Mitä paimen tekee sauvallaan? Millä tavalla Jumala ohjaa ihmistä?
  5. Millaisia vihollisia sinulla on? Miksi on tärkeää tietää, että he eivät voi estää Jumalaa pitämästä sinusta huolta?
Video: Pitääkö mun muuttua?

Linkitetty tekijän luvalla.

Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: