”Herra sinua siunatkoon!”
| Edellinen teksti | Seuraava teksti |
Kuuntele podcastina
Ruut 2:1–12
1 Noomilla oli miehensä Elimelekin puolelta sukulainen, rikas ja mahtava mies nimeltä Boas. 2 Eräänä päivänä Ruut sanoi Noomille: ”Tahtoisin mennä pellolle poimimaan maahan pudonneita tähkiä, jos joku siellä sen minulle sallii.” Noomi vastasi: ”Mene vain, tyttäreni.” 3 Niin Ruut lähti poimimaan tähkiä viljankorjaajien jäljiltä ja osui sattumalta peltopalstalle, jonka omisti Boas, Elimelekin sukulainen. 4 Myös Boas saapui Betlehemistä ja sanoi viljankorjaajille: ”Herra kanssanne!”, ja he vastasivat: ”Herra sinua siunatkoon!”
5 Boas kysyi palvelijaltaan, joka johti leikkuuväkeä: ”Kuka tuo tyttö on?” 6 Palvelija vastasi: ”Hän on se moabilainen, joka tuli tänne Noomin mukana Moabin maasta. 7 Hän pyysi minulta lupaa poimia maahan pudonneita tähkiä viljankorjaajien jäljessä, ja nyt hän on ollut työssä yhtä mittaa aamuvarhaisesta tähän saakka. Hän ei ole levännyt juuri lainkaan.”
8 Silloin Boas sanoi Ruutille: ”Kuulehan, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan. Jää tänne ja pysy minun palvelijattarieni mukana. 9 Pidä silmällä, millä pellolla minun mieheni leikkaavat, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt väkeäni koskemasta sinuun. Jos sinua janottaa, niin mene noiden astioiden luo ja ota sieltä vettä niin kuin muukin väki.” 10 Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi hänelle: ”Miten sinä voit olla minulle näin hyvä? Kohtelet minua kuin tuttavaa, vaikka olen vierasmaalainen.” 11 Boas vastasi hänelle: ”Minulle on moneen kertaan kerrottu, kuinka hyvä sinä olet ollut anopillesi miehesi kuoltua ja miten jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit ventovieraan kansan pariin. 12 Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa.”
Miksi helpoin tie ei aina ole paras tie?
Ruut oli nuori moabilainen nainen, jonka elämä kietoutui erään israelilaisperheen elämään merkillisellä tavalla. Tämä perhe oli aikanaan muuttanut Israelin naapurimaahan Moabiin nälänhädän takia ja jäänyt sinne asumaan. Perheen isä kuoli ja äiti etsi pojilleen vaimot Moabista. Lopulta perheen pojatkin kuolivat, ja jäljelle jäivät israelilainen anoppi Noomi ja moabilaiset miniät, Ruut ja Orpa. Noomi päätti lähteä takaisin kotimaahansa ja pyysi miniöitään jäämään Moabiin ja etsimään itselleen uudet miehet. Ruut halusi kuitenkin seurata anoppiaan Israeliin. ”Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani”, oli Ruut sanonut päättäväisesti.
Moabilaisia ei katsottu Israelissa hyvällä, olivathan nämä monesti kironneet naapurimaansa ja aiheuttaneet sille monenlaista harmia. Moabilaiset palvoivat epäjumalia. Ruutin olisi varmasti ollut paljon helpompi jäädä kotimaahansa, mutta hän pysyi anoppinsa kanssa ja jopa vaihtoi oman kansansa jumalat Noomin Jumalaan. Ruut toimi uskollisesti ja nöyrästi ja hänen hyvyytensä palkittiin: hänestä tuli lopulta varakkaan Boaksen vaimo ja kuningas Daavidin isoäiti. Kaiken menettäneestä pakolaisesta tuli siis myös Jeesuksen esiäiti. Jumala palkitsee epäitsekkyyden.
Nykyään ”seuraaminen” tarkoittaa myös muuta kuin konkreettisesti toisen perään lähtemistä. Sekä somessa että muussa elämässä on hyvä miettiä, ketä seuraa ja miksi. Elävän Raamatun Jumalan seuraamisesta saa aina siunauksen. Kannattaa siis seurata ennen kaikkea Jeesusta ja niitä ihmisiä, jotka vievät sinua lähemmäs Jumalaa tavalla tai toisella.
Ruut 1:16
| Edellinen teksti | Seuraava teksti |