”Ole rauhassa, älä pelkää.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Tuom. 6:11–24

11 Herran enkeli tuli Ofraan ja asettui suuren puun alle, joka kasvoi Abieserin sukuun kuuluvan Joasin maalla. Joasin poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen viljan piilossa midianilaisilta. 12 Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” 13 Gideon vastasi: ”Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on nyt hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille.” 14 Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” 15 Mutta Gideon vastasi hänelle: ”Herrani, kuinka minä voisin pelastaa Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin.” 16 Herra sanoi hänelle: ”Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.” 17 Gideon sanoi hänelle: ”Jos olen saanut osakseni sinun suosiosi, niin anna minulle jokin merkki siitä, että sinä todella itse puhut minun kanssani. 18 Pysythän täällä, kunnes tulen takaisin ja tuon eteesi ruokauhrin.” Herra sanoi: ”Minä jään odottamaan sinua.”

19 Gideon meni ja valmisti uhriksi nuoren pukin, leipoi happamattomia leipiä eefa-mitallisesta jauhoja ja pani lihan koriin ja liemen ruukkuun. Sitten hän palasi suuren puun juurelle Jumalan enkelin luo ja asetti ruoat tarjolle hänen eteensä. 20 Mutta enkeli sanoi hänelle: ”Pane liha ja leivät tuohon kalliolle ja kaada liemi niiden päälle.” Gideon teki niin. 21 Silloin Herran enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja leipiä, ja kalliosta kohosi tuli, jonka liekit söivät lihan ja leivät. Sitten Herran enkeli katosi näkyvistä. 22 Gideon ymmärsi nyt, että hän oli nähnyt Herran enkelin, ja hän sanoi pelästyneenä: ”Herra, minun Jumalani! Minä olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!” 23 Mutta Herra sanoi hänelle: ”Ole rauhassa, älä pelkää. Sinä et kuole.” 24 Gideon rakensi sinne Herralle alttarin ja antoi sille nimen ”Herra on rauha”. Alttari on vielä tänäkin päivänä Ofrassa, Abieserin suvun maalla.

Lue laajemmin: Tuom. 6–7

6 1 Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät midianilaisten armoille seitsemäksi vuodeksi. 2 Midianilaiset ahdistivat Israelia ankarasti, ja siksi israelilaiset joutuivat tekemään vuorille turvapaikoikseen onkaloita, luolia ja varustuksia. 3 Aina kun he olivat kylväneet viljan, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja itäisen autiomaan paimentolaiset ja alkoivat hyökkäillä heidän kimppuunsa. 4 He pystyttivät leirejään israelilaisten maahan, tuhosivat sadon Gazan liepeille saakka ja ryöstivät kaikki lampaat, naudat ja aasit, niin ettei israelilaisille jäänyt henkensä pitimiksi mitään syötävää. 5 Viholliset tulivat maahan karjoineen ja telttoineen kuin heinäsirkkalauma. Heitä ja heidän kameleitaan oli lukematon määrä, ja maahan tunkeutuessaan he hävittivät kaiken. 6 Näin israelilaiset joutuivat midianilaisten ahdistamina suureen kurjuuteen, ja he huusivat avukseen Herraa.

7 Kun israelilaiset midianilaisten ahdistamina huusivat Herraa avukseen, 8 hän lähetti heidän keskuuteensa profeetan, joka sanoi heille: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät pois Egyptistä ja toin teidät tänne tuosta orjuuden pesästä. 9 Minä vapautin teidät egyptiläisten vallasta ja pelastin teidät sortajienne käsistä, karkotin vihollisenne teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa. 10 Minä sanoin teille: ’Minä, Herra, olen teidän Jumalanne. Älkää palvoko amorilaisten jumalia, vaikka asutte heidän maassaan.’ Mutta te ette totelleet minua.”

11 Herran enkeli tuli Ofraan ja asettui suuren puun alle, joka kasvoi Abieserin sukuun kuuluvan Joasin maalla. Joasin poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen viljan piilossa midianilaisilta. 12 Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” 13 Gideon vastasi: ”Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on nyt hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille.” 14 Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” 15 Mutta Gideon vastasi hänelle: ”Herrani, kuinka minä voisin pelastaa Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin.” 16 Herra sanoi hänelle: ”Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.” 17 Gideon sanoi hänelle: ”Jos olen saanut osakseni sinun suosiosi, niin anna minulle jokin merkki siitä, että sinä todella itse puhut minun kanssani. 18 Pysythän täällä, kunnes tulen takaisin ja tuon eteesi ruokauhrin.” Herra sanoi: ”Minä jään odottamaan sinua.”

19 Gideon meni ja valmisti uhriksi nuoren pukin, leipoi happamattomia leipiä eefa-mitallisesta jauhoja ja pani lihan koriin ja liemen ruukkuun. Sitten hän palasi suuren puun juurelle Jumalan enkelin luo ja asetti ruoat tarjolle hänen eteensä. 20 Mutta enkeli sanoi hänelle: ”Pane liha ja leivät tuohon kalliolle ja kaada liemi niiden päälle.” Gideon teki niin. 21 Silloin Herran enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja leipiä, ja kalliosta kohosi tuli, jonka liekit söivät lihan ja leivät. Sitten Herran enkeli katosi näkyvistä. 22 Gideon ymmärsi nyt, että hän oli nähnyt Herran enkelin, ja hän sanoi pelästyneenä: ”Herra, minun Jumalani! Minä olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!” 23 Mutta Herra sanoi hänelle: ”Ole rauhassa, älä pelkää. Sinä et kuole.” 24 Gideon rakensi sinne Herralle alttarin ja antoi sille nimen ”Herra on rauha”. Alttari on vielä tänäkin päivänä Ofrassa, Abieserin suvun maalla.

25 Sinä yönä Herra sanoi Gideonille: ”Ota isäsi paras sonni, se joka on seitsenvuotias. Revi maahan isäsi alttari, jolla hän uhraa Baalille, ja kaada sen vieressä seisova asera-paalu. 26 Rakenna tänne kukkulan laelle kivistä alttari Herralle, Jumalallesi. Rakenna se säädetyllä tavalla. Uhraa sitten sonni polttouhriksi ja käytä polttopuuna asera-paalua, jonka kaadoit maahan.” 27 Gideon otti mukaansa kymmenen palvelijaa ja teki niin kuin Herra oli käskenyt. Mutta hän ei uskaltanut tehdä tätä päivällä, vaan teki sen yöllä, koska hän pelkäsi sukulaisiaan ja kaupungin väkeä.

28 Kun kaupungin asukkaat seuraavana aamuna nousivat, he näkivät, että Baalin alttari oli hajotettu ja sen vieressä seissyt asera-paalu kaadettu ja että uudella alttarilla oli uhrattu polttouhriksi täysikasvuinen sonni. 29 He kysyivät silloin toisiltaan: ”Kuka tämän on tehnyt?” Kun he ryhtyivät tutkimaan asiaa, he saivat tietää, että syyllinen oli Gideon, Joasin poika. 30 Kaupungin asukkaat sanoivat Joasille: ”Tuo poikasi tänne. Hänen on kuoltava, sillä hän on repinyt maahan Baalin alttarin ja kaatanut asera-paalun sen vierestä.” 31 Mutta Joas sanoi edessään seisovalle joukolle: ”Puolustatteko te Baalia? Tekö yritätte pelastaa hänet? Sen, joka asettuu puolustamaan Baalia, on kuoltava ennen aamunkoittoa. Jos Baal on jumala, puolustakoon nyt itse itseään, kun Gideon on repinyt maahan hänen alttarinsa.” 32 Sinä päivänä Gideon sai nimen Jerubbaal, koska hänen isänsä oli sanonut: ”Baal puolustakoon nyt itse itseään, kun Gideon on repinyt maahan hänen alttarinsa.”

33 Kaikki midianilaiset, amalekilaiset ja itäisen autiomaan paimentolaiset olivat liittyneet yhteen, ylittäneet Jordanin ja leiriytyneet Jisreelin tasangolle. 34 Silloin Herran henki valtasi Gideonin. Hän puhalsi torveen ja kutsui Abieserin suvun miehet mukaansa. 35 Hän lähetti sanansaattajia kaikkialle, missä asui Manassen heimoa. Manasselaiset kokoontuivat ja seurasivat häntä. Samoin hän lähetti sanansaattajia Asserin, Sebulonin ja Naftalin heimojen keskuuteen, ja myös nämä heimot liittyivät joukkoon.

36 Gideon sanoi Jumalalle: ”Osoita minulle, että todella teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut. 37 Minä tuon vastakerittyä villaa puimatantereelle. Jos huomisaamuna villassa on kastetta mutta maan pinta on kuiva, minä tiedän, että sinä teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut.” 38 Kun Gideon varhain seuraavana aamuna puristi villoja, hän sai niistä puserretuksi kastetta kokonaisen maljallisen. 39 Silloin Gideon sanoi Jumalalle: ”Ethän vihastu minuun, jos vielä tämän kerran puhun sinulle. Anna minun tehdä villoilla vielä yksi koe. Tällä kertaa pysykööt villat kuivina, vaikka maa niiden ympärillä on kasteesta märkä.” 40 Ja Jumala teki sinä yönä niin. Villat olivat kuivia, vaikka maa oli kauttaaltaan kasteesta märkä.

7 1 Gideon, jota sanottiin myös Jerubbaaliksi, lähti heti seuraavana aamuna liikkeelle koko sotajoukkonsa kanssa ja leiriytyi Harodin lähteelle. Midianilaisten leiri oli sieltä pohjoiseen, laaksossa Moren kukkulan juurella.

2 Herra sanoi Gideonille: ”Sinulla on liian paljon väkeä mukanasi. En voi antaa miestesi voittaa midianilaisia. Silloinhan Israel saattaisi ottaa voitosta kaiken kunnian ja sanoa: ’Me saavutimme voiton omin voimin.’ 3 Kuuluta joukoillesi: ’Jokainen, joka pelkää, kääntyköön takaisin ja menköön Gileadin vuorille.'” Sotajoukosta kääntyi takaisin kaksikymmentäkaksituhatta miestä, ja jäljelle jäi kymmenentuhatta.

4 Herra sanoi Gideonille: ”Väkeä on vieläkin liikaa. Vie miehesi veden äärelle, niin minä erottelen heidät siellä. Minä sanon sinulle, ketkä sinun on otettava mukaasi ja keitä et saa ottaa.” 5 Gideon vei väkensä veden äärelle, ja Herra sanoi hänelle: ”Erota kaikki ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koirat, niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan.” 6 Niitä, jotka latkivat vettä kielellään, oli kolmesataa miestä; kaikki muut laskeutuivat polvilleen ja ammensivat kädellä vettä suuhunsa. 7 Herra sanoi Gideonille: ”Näiden kolmensadan vettä latkivan miehen voimalla minä pelastan Israelin ja annan midianilaiset sinun käsiisi. Koko muu joukko palatkoon kotiin.” 8 Gideon lähetti kaikki muut israelilaiset kotiin ja piti itse vain nuo kolmesataa miestä. He ottivat mukaansa kaikki eväsruukut ja torvet.

Midianilaisten leiri oli laaksossa israelilaisten alapuolella. 9 Sinä yönä Herra sanoi Gideonille: ”Hyökkää midianilaisten leiriin. Minä annan heidät sinun käsiisi. 10 Mutta jos sinua pelottaa hyökätä sinne, niin mene itse ensin leiriin palvelijasi Puran kanssa 11 ja kuuntele, mitä siellä puhutaan. Siitä saat rohkeutta käydä leirin kimppuun.” Gideon meni palvelijansa Puran kanssa leiriin sen etuvartioille asti. 12 Laaksossa oli midianilaisia, amalekilaisia ja itäisen autiomaan paimentolaisia kuin heinäsirkkoja, ja heillä oli kameleita lukematon määrä, kuin hiekanjyviä meren rannalla. 13 Kun Gideon pääsi lähelle vartiota, muuan mies oli juuri kertomassa toverilleen untaan. Mies sanoi: ”Näin unta, että ohraleipä vieri leiriimme ja törmäsi telttaan. Teltta kaatui ja lysähti kasaan.” 14 Hänen toverinsa sanoi: ”Se ei voi merkitä mitään muuta kuin israelilaisen Gideonin, Joasin pojan, miekkaa. Jumala antaa meidät ja koko sotajoukkomme hänen käsiinsä.”

15 Kuultuaan unen ja sen selityksen Gideon kumartui maahan ja rukoili. Sitten hän palasi israelilaisten leiriin ja sanoi: ”Ylös kaikki! Nyt Herra antaa teidän lyödä midianilaiset!” 16 Hän jakoi kolmesataa miestään kolmeen osastoon, antoi jokaiselle miehelle torven ja ruukun, jonka sisään oli kätketty palava soihtu, 17 ja sanoi: ”Kun olen oman joukkoni kanssa ehtinyt leirin laitaan, katsokaa meitä ja tehkää niin kuin me teemme. 18 Kun me puhallamme torviin, puhaltakaa tekin torviinne joka puolella leirin ympärillä ja huutakaa: ’Herran ja Gideonin puolesta!'”

19 Gideon ja hänen oman joukkonsa sata miestä saapuivat leirin reunamille yön keskimmäisen vartiovuoron alkaessa, heti vahdinvaihdon jälkeen. He puhalsivat torviin ja rikkoivat ruukut, jotka heillä oli käsissään. 20 Silloin muutkin osastot puhalsivat torviin, rikkoivat ruukut, ottivat vasempaan käteensä soihdun ja oikeaan torven ja huusivat: ”Herran ja Gideonin miekka!” 21 Miehet seisoivat paikoillaan leirin ympärillä, mutta kaikki leirissä olijat joutuivat kauhun valtaan ja ryntäilivät sinne tänne pyrkien pakoon. 22 Kun Gideonin kolmesataa miestä puhalsivat torviinsa, Herra pani midianilaiset käymään ase kädessä toistensa kimppuun. Sotajoukon rippeet pakenivat Bet-Sittaan, Sereran suuntaan, ja aina Tabbatin luona virtaavalle Abel-Meholan purolle saakka.

23 Naftalin ja Asserin heimoista sekä koko Manassen heimosta kutsuttiin Israelin miehiä ajamaan takaa midianilaisia. 24 Gideon lähetti sanansaattajia myös kaikkialle Efraimin vuorille viemään viestiä: ”Tulkaa mukaan taistelemaan midianilaisia vastaan ja vallatkaa heiltä vesipaikat Bet-Baraa ja Jordanin rantoja myöten.” Kaikki Efraimin heimon miehet kutsuttiin aseisiin, ja he valtasivat vesipaikat Bet-Baraa ja Jordania myöten 25 sekä ottivat vangiksi kaksi midianilaisten päällikköä, Orebin ja Seebin. Orebin he surmasivat Orebinkallioilla, ja Seebin he surmasivat Seebin viinikuurnan luona. He jatkoivat midianilaisten takaa-ajoa, mutta Orebin ja Seebin päät tuotiin Gideonille Jordanin toiselle puolen.

Mistä vaikeasta asiasta haluaisit päästä eroon, vaikka se tuntuu mahdottomalta?

Raamatun sankarit ovat sankareita siksi, että he luottivat Jumalan voimaan. Gideon oli vähäpätöinen nuori mies ja pienen suvun nuorin poika. Hän ei itsessään ollut rohkea ja neuvokas taistelija, vaan päinvastoin piileskeli viinikuurnassa ja näytti jo menettäneen kaiken toivonsa vihollisten voittamisesta. Kunnes Jumala tuli hänen luokseen ja antoi hänelle tehtävän ja uskon. Uskon avulla Gideon kuunteli ja totteli Jumalan kummalliseltakin tuntuvia ohjeita.

Jumala näytti ja näyttää edelleen oman voimansa heikkojen, häneen turvautuvien ihmisten kautta. Yli tuhat vuotta Gideonin jälkeen Paavali pyysi Jumalalta apua omiin kärsimyksiinsä. Jumala vastasi Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12: 9) Edelleenkin monet Jumalaan uskovat kokevat samoin: Jumala auttaa ihmeellisesti juuri silloin, kun omat voimat tuntuvat olevan aivan lopussa.

Kun Jeesus roikkui ristillä, näytti siltä, että hän oli täysin voimaton ja hävinnyt kaiken. Kuitenkin hänen ristinkuolemassaan tapahtui maailmanhistorian suurin voitto: Jeesus voitti Paholaisen ja kuoleman vallan.

”Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti.”
Hepr. 10:35
Keskustelukysymyksiä
  1. Miksi enkeli kutsui Gideonia urheaksi soturiksi, vaikka tämä oli vielä vain pelokas nuori mies?
  2. Mitä kaikkea Gideon pelkäsi? Mistä hän sai rohkeuden?
  3. Miksi Jumala kutsuu tehtäviinsä sellaisia ihmisiä, jotka eivät usko omiin kykyihinsä tai kokevat olevansa tehtävään aivan sopimattomia?
  4. Mitkä omat heikkoutesi estävät sinua palvelemasta Jumalaa?
  5. Voisitko kertoa Jumalalle heikkouksistasi – ja antaisit hänen toimia sinussa?
Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: