“Silloin muurit sortuivat.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

Joos. 6:6–20

6 Joosua, Nunin poika, kutsui papit luokseen ja sanoi heille: ”Teidän on kannettava liitonarkkua, ja seitsemän papin on kuljettava seitsemää oinaansarvitorvea kantaen Herran arkun edellä.” 7 Kansalle hän sanoi: ”Lähtekää liikkeelle ja kiertäkää kaupungin ympäri. Etujoukon miesten on kuljettava taisteluvalmiina Herran arkun edellä.”

8 Kun Joosua oli puhunut kansalle, seitsemän pappia lähti seitsemää oinaansarvitorvea kantaen kulkemaan Herran liitonarkun edellä. He puhalsivat torviin, ja Herran arkku seurasi heidän jäljessään. 9 Taisteluvalmis etujoukko marssi torviin puhaltavien pappien edellä, ja jälkijoukko tuli arkun perässä puhaltaen torviin. 10 Joosua oli sanonut israelilaisille: ”Älkää kohottako sotahuutoa älkääkä muutenkaan melutko. Sanaakaan ette saa päästää suustanne, ennen kuin minä käsken teidän kohottaa sotahuudon. Silloin teidän on huudettava.” 11 Herran arkkua kannettiin näin kaupungin ympäri yhden kerran. Sitten arkku vietiin yöksi leiriin.

12 Heti seuraavana aamuna Joosua lähetti papit taas kantamaan Herran liitonarkkua. 13 Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää oinaansarvitorvea Herran arkun edellä, puhalsivat kulkiessaan jatkuvasti torviinsa. Etujoukon miehet marssivat heidän edellään, ja jälkijoukko tuli Herran arkun perässä herkeämättä torviinsa puhaltaen. 14 Myös toisena päivänä he kiersivät kaupungin yhden kerran ja palasivat sitten leiriin. Näin he tekivät kaikkiaan kuutena päivänä.

15 Seitsemäntenä päivänä he lähtivät liikkeelle jo aamun sarastaessa ja kiersivät kaupungin samalla tavoin, mutta nyt seitsemän kertaa. Vain sinä päivänä he kiersivät kaupungin seitsemän kertaa. 16 Kun papit seitsemännen kierroksen jälkeen puhalsivat torviinsa, Joosua antoi israelilaisille käskyn: ”Kohottakaa sotahuuto! Herra antaa kaupungin teidän käsiinne. 17 Koko kaupunki ja kaikki, mitä siellä on, julistetaan Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotaan. Vain portto Rahab ja kaikki ne, jotka ovat hänen talossaan, saavat jäädä henkiin, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka olimme lähettäneet. 18 Varokaa ryöstämästä itsellenne sellaista, mikä on julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi, ettette saattaisi Herran kiroukseen koko Israelin leiriä ja syöksisi sitä tuhoon. 19 Kaikki hopea ja kulta sekä kaikki pronssi- ja rautaesineet on pyhitettävä Herralle ja vietävä Herran aarteiden joukkoon.”

20 Kansa kohotti sotahuudon, kun papit puhalsivat torviinsa. Heti torvien äänen kuultuaan kansa kohotti sotahuudon. Silloin Jerikon muurit sortuivat, ja joukot hyökkäsivät kaupunkiin, joka mies siitä paikasta missä seisoi. Näin israelilaiset valtasivat kaupungin.

Lue laajemmin: Joos. 5:13–6:27

13 Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” 14 Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?” 15 Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.

6 1 Jerikon portit olivat tiukasti lukitut israelilaisten takia. Kukaan ei päässyt kaupungista ulos eikä ketään päästetty sisään. 2 Herra sanoi Joosualle: ”Minä annan sinun käsiisi Jerikon, sen kuninkaan ja kaikki sen sotilaat. 3 Sotajoukkonne tulee kulkea kaupungin ympäri, kiertää se kerran päivässä kuutena peräkkäisenä päivänä. 4 Seitsemän papin tulee kantaa seitsemää oinaansarvista torvea liitonarkun edellä. Seitsemäntenä päivänä teidän on kierrettävä kaupunki seitsemän kertaa, ja pappien on puhallettava torviin. 5 Kun torviin puhalletaan ja te kuulette niiden äänen, koko kansan on kohotettava sotahuuto. Silloin kaupungin muurit sortuvat ja joukkonne voivat hyökätä kaupunkiin, joka mies siitä paikasta, missä sattuu seisomaan.”

6 Joosua, Nunin poika, kutsui papit luokseen ja sanoi heille: ”Teidän on kannettava liitonarkkua, ja seitsemän papin on kuljettava seitsemää oinaansarvitorvea kantaen Herran arkun edellä.” 7 Kansalle hän sanoi: ”Lähtekää liikkeelle ja kiertäkää kaupungin ympäri. Etujoukon miesten on kuljettava taisteluvalmiina Herran arkun edellä.”

8 Kun Joosua oli puhunut kansalle, seitsemän pappia lähti seitsemää oinaansarvitorvea kantaen kulkemaan Herran liitonarkun edellä. He puhalsivat torviin, ja Herran arkku seurasi heidän jäljessään. 9 Taisteluvalmis etujoukko marssi torviin puhaltavien pappien edellä, ja jälkijoukko tuli arkun perässä puhaltaen torviin. 10 Joosua oli sanonut israelilaisille: ”Älkää kohottako sotahuutoa älkääkä muutenkaan melutko. Sanaakaan ette saa päästää suustanne, ennen kuin minä käsken teidän kohottaa sotahuudon. Silloin teidän on huudettava.” 11 Herran arkkua kannettiin näin kaupungin ympäri yhden kerran. Sitten arkku vietiin yöksi leiriin.

12 Heti seuraavana aamuna Joosua lähetti papit taas kantamaan Herran liitonarkkua. 13 Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää oinaansarvitorvea Herran arkun edellä, puhalsivat kulkiessaan jatkuvasti torviinsa. Etujoukon miehet marssivat heidän edellään, ja jälkijoukko tuli Herran arkun perässä herkeämättä torviinsa puhaltaen. 14 Myös toisena päivänä he kiersivät kaupungin yhden kerran ja palasivat sitten leiriin. Näin he tekivät kaikkiaan kuutena päivänä.

15 Seitsemäntenä päivänä he lähtivät liikkeelle jo aamun sarastaessa ja kiersivät kaupungin samalla tavoin, mutta nyt seitsemän kertaa. Vain sinä päivänä he kiersivät kaupungin seitsemän kertaa. 16 Kun papit seitsemännen kierroksen jälkeen puhalsivat torviinsa, Joosua antoi israelilaisille käskyn: ”Kohottakaa sotahuuto! Herra antaa kaupungin teidän käsiinne. 17 Koko kaupunki ja kaikki, mitä siellä on, julistetaan Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotaan. Vain portto Rahab ja kaikki ne, jotka ovat hänen talossaan, saavat jäädä henkiin, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka olimme lähettäneet. 18 Varokaa ryöstämästä itsellenne sellaista, mikä on julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi, ettette saattaisi Herran kiroukseen koko Israelin leiriä ja syöksisi sitä tuhoon. 19 Kaikki hopea ja kulta sekä kaikki pronssi- ja rautaesineet on pyhitettävä Herralle ja vietävä Herran aarteiden joukkoon.”

20 Kansa kohotti sotahuudon, kun papit puhalsivat torviinsa. Heti torvien äänen kuultuaan kansa kohotti sotahuudon. Silloin Jerikon muurit sortuivat, ja joukot hyökkäsivät kaupunkiin, joka mies siitä paikasta missä seisoi. Näin israelilaiset valtasivat kaupungin. 21 He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä kaupungissa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit.

22 Mutta niille kahdelle miehelle, jotka olivat olleet vakoilemassa maata, Joosua sanoi: ”Menkää portto Rahabin taloon ja tuokaa tänne hänet ja kaikki hänen omaisensa, niin kuin valalla vannoen hänelle lupasitte.” 23 Miehet, jotka olivat olleet vakoojina, kävivät hakemassa Rahabin sekä hänen vanhempansa, veljensä ja muut omaisensa ja toivat heidät Israelin leirin ulkopuolelle. 24 Mutta itse kaupungin ja kaiken, mitä siellä oli, israelilaiset polttivat poroksi. Vain hopean ja kullan sekä pronssi- ja rautaesineet he antoivat Herran pyhäkön omaisuudeksi. 25 Joosua jätti henkiin portto Rahabin, hänen isänsä suvun ja kaikki muutkin hänen omaisensa, koska Rahab oli piilottanut tiedustelijat, jotka Joosua lähetti vakoilemaan Jerikoa. Rahabin suku elää israelilaisten keskuudessa vielä tänäkin päivänä.

26 Kun Jeriko oli hävitetty, Joosua julisti kansalle tämän varoituksen: ”Herran kirous kohtaa sitä, joka uudelleen rakentaa Jerikon kaupungin. Kaupungin perustusten laskeminen maksaa hänen esikoisensa hengen ja porttien pystyttäminen hänen nuorimman poikansa hengen.”

27 Herra oli Joosuan kanssa, ja Joosuan maine levisi yli koko maan.

Haluatko toimia sääntöjen mukaan?

Jumalan antamat ohjeet Jerikon valloittamiseksi olivat inhimillisesti ajatellen naurettavat. Kuvittele valtavaa kansanjoukkoa kiertämässä kaupungin muureja torvia toitottaen, sotilaat ja papit peräkkäin. Tällaista valloitussuunnitelmaa ei varmasti yksikään oikea armeija toteuttaisi! Mutta Israelin kansa oli jo tottunut siihen, että Jumalan johdolla tapahtui ihmeitä. Joosuakin luotti Jordanin ylityksen jälkeen siihen, että Jumalan antamien käskyjen ja ohjeiden noudattaminen kannattaa.

Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden ja loppuun saattamisen luku. Seitsemäntenä päivänä hyökkäys alkoi, ja Jeriko, yksi maailman vanhimmista kaupungeista, valloitettiin. Liitonarkku, jossa säilytettiin mm. Kymmenen käskyn kivitauluja, seurasi mukana taistelussa muistuttamassa siitä, kenen nimissä taisteltiin. Voitetusta kaupungista ei kukaan saanut varastaa mitään itselleen: taistelu oli Jumalan, ja samoin kaikki siinä voitettu oli annettava hänelle kiitosuhriksi.

Jumala antoi kansalleen sen, minkä oli luvannut jo kauan sitten Abrahamille. Hänestä oli todellakin kasvanut suuri kansa, joka nyt saisi omakseen luvatun maan – satoja vuosia kestäneen Egyptin orjuuden jälkeen. Kansan ja maan lisäksi Jumala oli luvannut Abrahamille siunauksen. Jumala siunasi kansaa jo nyt, mutta varsinainen siunaus olisi Jeesus, joka syntyisi tähän kansaan ja maahan vasta yli tuhannen vuoden päästä. Jumala toteuttaa suunnitelmiaan varmasti, vaikka meistä usein näyttää, että mitään ei tapahdu. Hänellä on oikea aikataulu hallinnassaan. Tähän voit luottaa myös niissä oman elämäsi asioissa, joissa joudut aina vain odottamaan ja kärsivällisyytesi on koetuksella.

”Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!”
Ps. 37:7
Keskustelukysymyksiä
  1. Millä tavalla itse valmistautuisit, jos sinun pitäisi suunnitella jonkin kaupungin valloittaminen?
  2. Kerro omin sanoin, mitä Jerikon valloituksessa tapahtui.
  3. Mitä luulet jerikolaisten ajatelleen, kun he päivä toisensa jälkeen kuulivat torvien soittoa muuriensa ulkopuolelta?
  4. Miksi liitonarkkua kannettiin mukana kaupunkia kierrettäessä?
  5. Millaisia käskyjä sinun on vaikea noudattaa? Entä helppo? Onko sillä merkitystä, kuka käskyjä antaa?
Arkeologiaa: Kadonneet Jerikon muurit

Jeriko muodostaa klassisen ongelman Raamatun ja arkeologian välisessä keskustelussa, koska myöhäispronssikauden kaupungista – siis siitä, joka Joosuan oli määrä valloittaa – ei ole jäänyt mitään jälkiä. Monet ovat siksi valmiita pitämään kertomusta sepitettynä tarinana.

Jerikon tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Nimittäin rauniokummulta on aivan epäilemättömästi löydetty myöhäispronssikauden keramiikkaa, vaikka varsinaisen kaupungin tai muurien jälkiä ei olekaan. Saviruukun palat osoittavat, että kyseisenä ajankohtana joku on asuttanut paikan. Jos paikalla on ollut asukkaita, siellä on täytynyt olla kylä tai kaupunki. Muurien häviäminen ei ole lainkaan poikkeuksellista, sillä kyseessä on rauniokummun ylin kerros. Eroosio on kuluttanut useilla muillakin rauniokummuilla ylimpiä kerrostumia jäljettömiin ja lisäksi beduiinit tai muut lähiseutujen asukkaat ovat saattaneet kantaa kivet omien talojensa rakennusaineiksi. Jerikon rauniokumpu autioitui kolmeksi tuhanneksi vuodeksi, joten kovin suuri ihme ei mahdollisten rakennusjäännösten hukkuminen ole. Tällainen tilanne on monessa muussakin muinaisessa kaupungissa. Jotain löydetään ja jotain ei löydetä. Ehkä seuraavat kaivaukset antavat uutta valoa asiaan.

(Eero Junkkaala: Faktaa vai fiktiota, s. 62–63. Uusi Tie 2006.)

Kuva: Jeriko, Tel Es-Sultan. Tamar Hayardeni (Tamarah), CC BY 3.0, via Wikimedia Commons

Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: