“He ovat kääntyneet pois siltä tieltä, jota käskin heidän kulkea.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

2. Moos. 32:1–14

1 Kun Mooses viipyi eikä tullut takaisin vuorelta, israelilaiset kerääntyivät Aaronin luo ja sanoivat hänelle: ”Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.” 2 Aaron sanoi: ”Ottakaa kultakorut, joita vaimonne, poikanne ja tyttärenne pitävät korvissaan, ja tuokaa ne minulle.” 3 Kaikki riisuivat kultakorut korvistaan ja toivat ne Aaronille. 4 Aaron otti korut vastaan, valmisti muotin ja valoi kullasta sonnin. Kansa sanoi: ”Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!” 5 Silloin Aaron rakensi alttarin sonnin eteen ja julisti: ”Huomenna vietetään Herralle pyhitettyä juhlaa.” 6 Seuraavana aamuna ihmiset uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja, söivät ja joivat ja ryhtyivät viettämään hillitöntä juhlaa.

7 Silloin Herra sanoi Moosekselle: ”Lähde heti alas, sillä sinun kansasi, jonka toit pois Egyptistä, on syössyt itsensä turmioon. 8 Näin pian he ovat kääntyneet pois siltä tieltä, jota käskin heidän kulkea. He ovat valaneet itselleen sonnipatsaan, ja nyt he kumartavat sitä, teurastavat sille uhreja ja sanovat: ’Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä.'” 9 Herra sanoi vielä: ”Minä näen, että tämä kansa on uppiniskainen. 10 Jätä minut nyt rauhaan, että vihani saa leimahtaa heitä vastaan ja tuhota heidät. Mutta sinusta minä teen suuren kansan.”

11 Mooses koetti lepyttää Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: ”Miksi, Herra, vihastuisit omaan kansaasi? Sinähän toit sen pois Egyptistä suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi. 12 Miksi egyptiläiset saisivat sanoa, että sinä veit israelilaiset pois vain tappaaksesi heidät vuorilla ja hävittääksesi heidät maan päältä? Anna vihasi lauhtua ja luovu aikeestasi tuhota kansasi. 13 Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia, joille vannoit oman itsesi kautta: ’Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että heitä on kuin taivaan tähtiä, ja annan heille ikuiseksi omaisuudeksi sen maan, jonka olen heille luvannut.'” 14 Niin Herran viha lauhtui, ja hän päätti luopua siitä hävityksestä, jolla oli uhannut kansaansa.

Lue laajemmin: 2. Moos. 32–34

32 1 Kun Mooses viipyi eikä tullut takaisin vuorelta, israelilaiset kerääntyivät Aaronin luo ja sanoivat hänelle: ”Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.” 2 Aaron sanoi: ”Ottakaa kultakorut, joita vaimonne, poikanne ja tyttärenne pitävät korvissaan, ja tuokaa ne minulle.” 3 Kaikki riisuivat kultakorut korvistaan ja toivat ne Aaronille. 4 Aaron otti korut vastaan, valmisti muotin ja valoi kullasta sonnin. Kansa sanoi: ”Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!” 5 Silloin Aaron rakensi alttarin sonnin eteen ja julisti: ”Huomenna vietetään Herralle pyhitettyä juhlaa.” 6 Seuraavana aamuna ihmiset uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja, söivät ja joivat ja ryhtyivät viettämään hillitöntä juhlaa.

7 Silloin Herra sanoi Moosekselle: ”Lähde heti alas, sillä sinun kansasi, jonka toit pois Egyptistä, on syössyt itsensä turmioon. 8 Näin pian he ovat kääntyneet pois siltä tieltä, jota käskin heidän kulkea. He ovat valaneet itselleen sonnipatsaan, ja nyt he kumartavat sitä, teurastavat sille uhreja ja sanovat: ’Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä.'” 9 Herra sanoi vielä: ”Minä näen, että tämä kansa on uppiniskainen. 10 Jätä minut nyt rauhaan, että vihani saa leimahtaa heitä vastaan ja tuhota heidät. Mutta sinusta minä teen suuren kansan.”

11 Mooses koetti lepyttää Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: ”Miksi, Herra, vihastuisit omaan kansaasi? Sinähän toit sen pois Egyptistä suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi. 12 Miksi egyptiläiset saisivat sanoa, että sinä veit israelilaiset pois vain tappaaksesi heidät vuorilla ja hävittääksesi heidät maan päältä? Anna vihasi lauhtua ja luovu aikeestasi tuhota kansasi. 13 Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia, joille vannoit oman itsesi kautta: ’Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että heitä on kuin taivaan tähtiä, ja annan heille ikuiseksi omaisuudeksi sen maan, jonka olen heille luvannut.'” 14 Niin Herran viha lauhtui, ja hän päätti luopua siitä hävityksestä, jolla oli uhannut kansaansa.

15 Mooses lähti laskeutumaan vuorelta kantaen kahta liitontaulua, joihin oli kirjoitettu molemmin puolin. 16 Taulut olivat Jumalan tekemät, ja niihin kaiverrettu kirjoitus oli Jumalan kirjoittama. 17 Kun Joosua kuuli kansan meluavan, hän sanoi Moosekselle: ”Leiristä kuuluu taistelun pauhu.” 18 Mutta Mooses vastasi:

– Ei sieltä kaiu voitonhuuto,
ei siellä valiteta tappiota,
laulua minä sieltä kuulen.

19 Kun Mooses saapui leiriin ja näki sonnin ja villin karkeloinnin, hänen vihansa syttyi ja hän paiskasi taulut murskaksi vuoren juurelle. 20 Hän otti heidän tekemänsä sonnin, poltti sen tulessa, murensi sen hienoksi, sekoitti veteen ja juotti veden israelilaisille.

21 Mooses kysyi Aaronilta: ”Mitä pahaa tämä kansa on sinulle tehnyt, kun johdatit sen näin suureen syntiin?” 22 Aaron vastasi: ”Älä suutu, herrani! Sinähän tiedät, miten altis tämä kansa on pahaan. 23 He sanoivat minulle: ’Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.’ 24 Minä kysyin heiltä: ’Kenellä on kultaa?’ Silloin he riisuivat korut yltään ja antoivat ne minulle. Minä heitin ne tuleen, ja siitä tuo sonni syntyi.”

25 Mooses näki, että kansa oli villiintynyt. Aaron oli päästänyt sen valloilleen ja antanut vihollisille aiheen vahingoniloon. 26 Mooses asettui leirin portille seisomaan ja sanoi: ”Kaikki, jotka ovat Herran puolella, tulkoot tänne.” Hänen luokseen kokoontuivat kaikki Leevin heimoon kuuluvat. 27 Hän sanoi heille: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: sitokaa miekka vyöllenne, kulkekaa edestakaisin leirin halki portilta portille ja tappakaa jokainen, jonka kohtaatte, olkoonpa vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.” 28 Leevin heimon miehet tekivät Mooseksen käskyn mukaisesti, ja kansasta sai sinä päivänä surmansa noin kolmetuhatta miestä. 29 Mooses sanoi: ”Teidät on tänään vihitty palvelemaan Herraa. Te olette käyneet jopa poikianne ja veljiänne vastaan, ja siksi te saatte tänään siunauksen.”

30 Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: ”Te olette tehneet hyvin suuren synnin. Minä nousen nyt vuorelle Herran luo. Ehkä voin sovittaa teidän syntinne.” 31 Sitten Mooses palasi Herran luo ja sanoi: ”Voi, Herra! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. 32 Anna anteeksi heidän syntinsä. Mutta jos et anna, niin pyyhi minun nimeni kirjastasi.” 33 Silloin Herra sanoi Moosekselle: ”Minä pyyhin kirjastani kaikkien niiden nimet, jotka tekevät syntiä minua vastaan. 34 Mene nyt ja vie kansa maahan, josta olen sinulle puhunut. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi. Mutta tilinteon päivänä minä rankaisen kansaa sen synnistä.”

35 Näin Herra kuritti israelilaisia, koska he olivat yhdessä Aaronin kanssa tehneet sonnipatsaan.

33 1 Herra sanoi Moosekselle: ”Lähtekää täältä, sekä sinä itse että kansa, jonka olet tuonut pois Egyptistä, ja menkää siihen maahan, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen. 2 Minä lähetän sinun edelläsi enkelini ja karkotan tieltäsi kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. 3 Mene maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Minä itse en kulje teidän mukananne, koska te olette uppiniskainen kansa. Muuten saattaisin tuhota teidät matkalla.” 4 Kun israelilaiset kuulivat nämä ankarat sanat, he pukeutuivat murheissaan suruasuun, eikä kukaan pannut koruja ylleen. 5 Herra sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille: Te olette uppiniskainen kansa. Jos minä vielä hetkenkin kulkisin teidän mukananne, saattaisin hävittää teidät. Pankaa nyt korunne pois, sitten minä päätän, mitä teille teen.” 6 Niin israelilaiset luopuivat koruistaan eivätkä Horebinvuoren tapahtumien jälkeen enää käyttäneet niitä.

7 Mooses pystytti teltan leirin ulkopuolelle jonkin matkan päähän leiristä ja nimesi sen pyhäkköteltaksi. Jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä leirin ulkopuolelle pyhäkköteltan eteen. 8 Aina kun Mooses oli menossa telttaan, israelilaiset asettuivat seisomaan kukin telttansa ovelle ja seurasivat häntä katseellaan, kunnes hän astui sisälle telttaan. 9 Mooseksen tullessa telttaan pilvipatsas laskeutui ja asettui teltan ovelle siksi aikaa, kun Herra puhui Moosekselle. 10 Nähdessään pilvipatsaan asettuvan teltan ovelle ihmiset kumartuivat maahan kukin telttansa edessä. 11 Ja Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle. Sitten Mooses palasi leiriin, mutta hänen palvelijansa, nuori Joosua, Nunin poika, ei milloinkaan poistunut teltan läheisyydestä.

12 Mooses sanoi Herralle: ”Sinä sanot, että minun on vietävä tämä kansa perille, mutta et ole ilmoittanut, kenet lähetät minun avukseni matkalle. Kuitenkin olet sanonut, että tunnet minut ja että osoitat minulle armosi. 13 Jos siis todella tahdot osoittaa armoasi, niin ilmoita minulle suunnitelmasi. Silloin minäkin tunnen sinut ja voin elää sinun mielesi mukaisesti. Onhan tämä kansa sinun oma kansasi.” 14 Herra sanoi: ”Olisiko minun itse johdettava teitä ja annettava sinun olla toimettomana?” 15 Mooses sanoi: ”Älä vie meitä täältä pois, ellet itse kulje kanssamme. 16 Juuri siitä, että sinä kuljet kanssamme, näkyy sinun armosi minua ja kansaasi kohtaan ja meidän erikoisasemamme kaikkien kansojen joukossa maan päällä.” 17 Herra vastasi Moosekselle: ”Minä teen sen mitä minulta pyydät, sillä olen mieltynyt sinuun ja tunnen sinut.”

18 Silloin Mooses sanoi: ”Anna siis minun nähdä kunniasi.” 19 Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” 20 Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” 21 Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. 22 Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. 23 Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”

34 1 Herra sanoi Moosekselle: ”Tee kaksi entisten kaltaista kivitaulua, niin minä kirjoitan niihin sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, niissä, jotka sinä murskasit. 2 Tee ne valmiiksi aamuun mennessä, nouse aamulla Siinainvuorelle ja jää vuoren huipulle odottamaan minua. 3 Kukaan muu älköön tulko mukanasi, kukaan ei saa olla edes näkyvillä missään koko vuorella. Myöskään lampaat, vuohet tai nautakarja eivät saa kulkea vuoren lähistöllä.”

4 Mooses teki kaksi entisten kaltaista kivitaulua. Varhain seuraavana aamuna hän nousi Siinainvuorelle, niin kuin Herra oli käskenyt, ja vei kivitaulut mukanaan. 5 Herra laskeutui alas verhoutuneena pilveen, tuli Mooseksen luo ja lausui nimen Jahve. 6 Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: ”Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. 7 Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista.” 8 Mooses polvistui kiireesti, heittäytyi kasvoilleen maahan 9 ja sanoi: ”Jos siis edelleenkin tahdot osoittaa minulle armoasi, Herra, niin kulje meidän mukanamme. Vaikka tämä kansa on uppiniskainen, anna anteeksi meidän pahat tekomme ja syntimme ja ota meidät omiksesi.”

10 Herra sanoi: ”Minä teen liiton, ja sinun kansasi saa nähdä ihmeitä, joita ei koskaan ennen ole tapahtunut missään maan päällä eikä minkään muun kansan keskuudessa.

”Kansa, jonka parissa elät, saa nähdä ne pelottavan voimalliset teot, jotka minä, Herra, teen sinun hyväksesi. 11 Noudata tarkoin niitä käskyjä, jotka minä sinulle nyt annan, niin minä karkotan sinun tieltäsi amorilaiset, kanaanilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. 12 Varokaa tekemästä mitään liittoa sen maan asukkaiden kanssa, johon olette matkalla. Jos liittoudutte heidän kanssaan, te joudutte heidän pauloihinsa. 13 Repikää maahan heidän alttarinsa, murskatkaa heidän kivipatsaansa ja hakatkaa poikki heidän asera-paalunsa. 14 Älkää kumartako mitään muuta jumalaa, sillä Herra, joka on kiivas Jumala, ei suvaitse muita jumalia rinnallaan. 15 Älä siis tee liittoa sen maan asukkaiden kanssa, ettet luopuisi minusta, eksyisi palvelemaan heidän jumaliaan ja lankeaisi syömään niistä uhreista, joita he teurastavat omille jumalilleen. 16 Jos otat pojillesi vaimoiksi heidän tyttäriään, jotka palvovat jumaliaan irstain menoin, nämä viettelevät myös poikasi samoihin palvontamenoihin. 17 Älä myöskään vala itsellesi jumalankuvia.

18 ”Vietä happamattoman leivän juhlaa ja syö happamatonta leipää seitsemänä päivänä, kuten olen sinua käskenyt, säädettyyn aikaan abib-kuussa, sillä siinä kuussa sinä lähdit Egyptistä.

19 ”Jokainen, joka ensimmäisenä tulee ulos äitinsä kohdusta, kuuluu minulle, samoin jokainen karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen, niin sonnivasikka kuin karitsakin. 20 Mutta aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Lunasta omaksesi jokainen sinulle syntyvä esikoispoika. Älköön kukaan tulko eteeni tyhjin käsin.

21 ”Tee työtä kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemänneksi päiväksi lopeta työnteko. Myös kyntöjen ja elonkorjuun aikana pidä seitsemäntenä päivänä lepopäivä.

22 ”Vietä viikkojuhlaa, kun leikkaat ensi tähkät vehnäsadostasi, ja korjuujuhlaa vuoden vaihteessa. 23 Kolmesti vuodessa kokoontukoot kaikki miehet Herran, Israelin Jumalan, kasvojen eteen. 24 Ja kun minä hävitän kansat sinun tieltäsi ja ulotan kauas sinun rajasi, niin kukaan ei tavoittele sinun maatasi omakseen, jos vain vaellat kolmesti vuodessa Herran, Jumalasi, kasvojen eteen.

25 ”Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua äläkä jätä pääsiäisjuhlan uhrista mitään tähteeksi seuraavaan aamuun. 26 ”Tuo joka vuosi peltosi ensimmäisistä antimista parhaat Herran, Jumalasi, pyhäkköön. ”Älä keitä karitsaa emänsä maidossa.”

27 Herra sanoi Moosekselle: ”Kirjoita muistiin nämä käskyt, sillä ne ovat sinun ja Israelin kanssa tekemäni liiton ehdot.” 28 Mooses viipyi vuorella Herran luona neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton ehdot, nuo kymmenen käskyä.

29 Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt, 30 mutta kun Aaron ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen säteilevän, he pelkäsivät mennä häntä vastaan. 31 Silloin Mooses kutsui heitä, ja Aaron ja kaikki kansan päämiehet tulivat hänen luokseen, ja hän puhui heille. 32 Kun israelilaiset olivat tulleet lähemmäs, Mooses ilmoitti heille käskyt, jotka Herra oli antanut hänelle Siinainvuorella. 33 Sanottuaan kaiken tämän Mooses verhosi kasvonsa. 34 Aina kun Mooses astui Herran eteen puhuakseen hänen kanssaan, hän riisui kasvoiltaan verhon ja oli ilman sitä, kunnes lähti pois. Tultuaan israelilaisten luo hän kertoi, mitä Herra oli käskenyt, 35 ja silloin israelilaiset huomasivat, että hänen kasvonsa säteilivät. Sitten Mooses jälleen peitti kasvonsa ja poisti verhon vasta mennessään puhumaan Herran kanssa.

Onko odottaminen sinulle vaikeaa?

Jumala pyysi Moosesta nousemaan vuorelle monta kertaa, joskus veljensä Aaronin, joskus muiden kansan hengellisten johtajien kanssa, ja joskus yksin. Tällä kertaa hän oli vuorella aivan yksin – ja pitkään. Neljänkymmenen päivän aikana Jumala puhui Moosekselle ja antoi kivitauluihin kirjoitetut lakinsa. Samaan aikaan vuoren juurelle leiriytynyt kansa hermostui ja huolestui. Aaron keksi keinon kansan rauhoittamiseksi: sulatettiin kultaa ja tehtiin siitä Jumala, jonka voisi nähdä ja jota voisi koskettaa. Kultaisen sonnin palvominen vaikutti paljon helpommalta kuin Moosekselle ilmestyvän Jumalan palveleminen.

Mooses oli juuri tuomassa vuorelta alas liitontauluja, joihin Jumala oli itse kirjoittanut kymmenen käskyään, kun hän sai todeta kansan jo rikkoneen niistä ensimmäistä. Jo aiemmin kansa oli kuullut nämä käskyt, joten ei voida väittää, että se olisi tehnyt kultaisen sonnin tietämättömyyttään. Syynä oli yksinkertaisesti ihmisten synti, itsekkyys ja kärsimättömyys.

Epäjumalat ovat nykyäänkin todellisuutta ja niitä on monenlaisia. Mikä hyvänsä arvojärjestyksessä Jumalan edelle menevä asia voi muuttua epäjumalaksi. On hyvä muistaa, että Jumala ei suhtaudu epäjumaliimme välinpitämättömästi. Hän kuitenkin armahtaa virheitä tekeviä ihmisiä, jotka katuvat tekojaan, ja saamme aina uudestaan palata hänen yhteyteensä. Hän on elävä, hyvä ja rakastava Jumala, joka ansaitsee kaiken kunnioituksen.

”Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.”
Ps. 86:5
Keskustelukysymyksiä ja ryhmätehtävä
  1. Aaron oli toiminut Mooseksen työparina jo pitkään. Mikä voisi selittää hänen tekonsa nyt, kun Mooses oli pitkään poissa?
  2. Miksi ihminen haluaa nähdä Jumalan?
  3. Mooses oli aikanaan tämän saman vuoren juurella saanut Jumalalta kutsun suureen tehtäväänsä, ja myös lupauksen, että kerran Israelin kansa saisi samassa paikassa viettää juhlaa. Miltä Mooseksen korvissa kuulosti tämän taustan valossa Jumalalta saatu tieto siitä, mitä vuoren juurella nyt tapahtui?
  4. Mooses oli vain vähän aikaa sitten pitänyt vuoren juurella jumalanpalveluksen, jossa oli uhrattu Jumalalle ja luettu kansalle ensimmäistä kertaa Jumalan antama 10 käskyn laki (2. Moos. 24:3–8). Mitä samoja elementtejä Aaronin järjestämässä jumalanpalveluksessa oli?
  5. Mitä eroa näillä kahdella jumalanpalveluksella oli?
  6. Miksi Jumalan sanan lukeminen on tärkeää jumalanpalveluksessa – nykyäänkin?
  7. Millaista on Jumalan viha? Mihin hänen vihansa kohdistuu?
  8. Mitä tämä raamatunkohta opettaa rukouksesta?
  9. Mihin Mooses turvautui rukoillessaan?
  10. Miksi ihmisen on hyvä kerrata Jumalan antamia lupauksia?
  11. Millaisia asioita ihminen nykyään rakentaa Jumalan tilalle? Näetkö sellaisia asioita omassa elämässäsi / elinympäristössäsi / kirkossa?

Tehtävä keskustelun jälkeen

Ohjeistus: Kirjoita kolmen virkkeen rukous jonkun sellaisen ihmisen tai ihmisryhmän puolesta, jolle ajattelet Jumalan olevan vihainen.
Purku: Ne, jotka haluavat, voivat lukea lopuksi rukouksensa ääneen.

Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: