”Onko Jumala todella sanonut?”

Edellinen teksti Seuraava teksti

1. Moos. 3:1–15

1 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” 2 Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3 Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'” 4 Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole. 5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” 6 Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

7 Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.

8 Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. 9 Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” 10 Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” 11 Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” 12 Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” 13 Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”

14 Herra Jumala sanoi käärmeelle: – Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. 15 Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Lue laajemmin: 1. Moos. 3:1-24

1 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” 2 Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3 Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'” 4 Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole. 5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” 6 Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

7 Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.

8 Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. 9 Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” 10 Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” 11 Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” 12 Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” 13 Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”

14 Herra Jumala sanoi käärmeelle: – Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. 15 Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

16 Naiselle hän sanoi: – Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.

17 Ja miehelle hän sanoi: – Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. 18 Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. 19 Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

20 Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti. 21 Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin.

22 Sitten Herra Jumala sanoi: ”Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!” 23 Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. 24 Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.

Kuka päättää, mikä on oikein ja hyvää?

Jumala antoi ihmiselle paljon vastuuta ja valtaa. Miksi hän teki niin? Eikö hän tiennyt jo etukäteen, että Adam ja Eeva rikkoisivat heti tilaisuuden tullen hänen käskyjään ja pyrkisivät nousemaan hänen yläpuolelleen? Miksi Jumala otti sen riskin, että hän joutuisi näkemään, miten hänen luomistyönsä tuhoutuisi?

Jumala oli kieltänyt Adamilta ja Eevalta yhden ainoan asian ja nyt he menivät tekemään juuri sen: söivät kielletyn puun hedelmää. Jumalan kiellon tarkoitus oli ollut suojella ihmistä. Yksi ainoa rajoitus kaikkea ihanaa pursuavassa paratiisissa oli ollut ihmiselle muistutus siitä, että oli olemassa joku häntä korkeampi, jolla oli valta. Tätä valtaa Jumala käytti ihmisen rakastamiseen. Käärme käänsi asian päälaelleen ja väitti, että Jumala oli antanut kiellon ihmistä kiusatakseen.  Ihminen uskoi käärmettä ja lankesi syntiin. Tämän seurauksena alkoivat monenlaiset ongelmat ihmisen elämässä.

”Onko Jumala todella sanonut…?” Tällainen kysymys hiipii joskus meidänkin mieleemme Raamattua lukiessamme. Jumalan sana on edelleenkin pysyvä ja muuttumaton. Sitä lukemalla saamme tietää, millainen Jumala on, mitä hän haluaa ja mitä hän meille lupaa. Jumalan sanan hylkäämisestä koituu ikävät seuraukset yksityiselle ihmiselle ja koko ihmiskunnalle.

”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi.”
1. Joh. 1:9
Keskustelukysymyksiä ja ryhmätehtävä
  1. Kuka aloitti keskustelun? Millä kysymyksellä?
  2. Miten nainen perusteli vastauksensa? Miksi?
  3. Mihin asiaan käärme puuttui toisessa repliikissään? Miksi se vetosi naiseen?
  4. Missä mies (Aadam) oli, kun käärme puhui naiselle?
  5. Miksi lankeemus tapahtui?
  6. Miksi saatanaa kutsutaan valheen isäksi?
  7. Mitä ihmiselle ensimmäisenä tapahtui synnin tultua maailmaan?
  8. Jos Jumala on kaikkinäkevä, miksi hän kysyi, missä ihminen on? Miksi hän ylipäätään puhui ihmiselle, vaikka tiesi, että tämä oli tehnyt syntiä?
  9. Miksi syntiin liittyy pelkoa ja häpeää?
  10. Millä eri tavoilla synti näkyy omassa elinympäristössämme?
  11. Millainen synti on saanut sinut tuntemaan häpeää ja piiloutumaan?
  12. Kuka on se ”ihminen”, joka on lyövä saatanan pään murskaksi? (j. 15)

Tehtävä keskustelun jälkeen

Ohjeistus: Mitä haluaisit sanoa valitsemallesi raamatunkohdan henkilölle tai kysyä häneltä siinä tilanteessa, jossa syntiinlankeemus on tapahtunut ja Jumala etsii ihmistä paratiisissa? Kirjoita esim. puhelimellasi lyhyt viesti jollekin seuraavista henkilöistä: nainen, mies, käärme.

Purku: Lopuksi viestit luetaan ääneen ja mainitaan myös kunkin viestin kohde.

Video: Mitä on synti?

Linkitetty tekijän luvalla.

Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: