2 – Synti ja sen seuraus

1. Moos. 3:1–15

¹ Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” ² Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. ³ Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'” ⁴ Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole. ⁵ Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” ⁶ Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

⁷ Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.

⁸ Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. ⁹ Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” ¹⁰ Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” ¹¹ Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” ¹² Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” ¹³ Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”

¹⁴ Herra Jumala sanoi käärmeelle: – Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. ¹⁵ Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Kuka päättää, mikä on oikein ja hyvää?

Jumala antoi ihmiselle paljon vastuuta ja valtaa. Miksi hän teki niin? Eikö hän tiennyt jo etukäteen, että Adam ja Eeva rikkoisivat heti tilaisuuden tullen hänen käskyjään ja pyrkisivät nousemaan hänen yläpuolelleen? Miksi Jumala otti sen riskin, että hän joutuisi näkemään, miten hänen luomistyönsä tuhoutuisi?

Jumala oli kieltänyt Adamilta ja Eevalta yhden ainoan asian ja nyt he menivät tekemään juuri sen: söivät kielletyn puun hedelmää. Jumalan kiellon tarkoitus oli ollut suojella ihmistä. Yksi ainoa rajoitus kaikkea ihanaa pursuavassa paratiisissa oli ollut ihmiselle muistutus siitä, että oli olemassa joku häntä korkeampi, jolla oli valta. Tätä valtaa Jumala käytti ihmisen rakastamiseen. Käärme käänsi asian päälaelleen ja väitti, että Jumala oli antanut kiellon ihmistä kiusatakseen.  Ihminen uskoi käärmettä ja lankesi syntiin. Tämän seurauksena alkoivat monenlaiset ongelmat ihmisen elämässä.

”Onko Jumala todella sanonut…?” Tällainen kysymys hiipii joskus meidänkin mieleemme Raamattua lukiessamme. Jumalan sana on edelleenkin pysyvä ja muuttumaton. Sitä lukemalla saamme tietää, millainen Jumala on, mitä hän haluaa ja mitä hän meille lupaa. Jumalan sanan hylkäämisestä koituu ikävät seuraukset yksityiselle ihmiselle ja koko ihmiskunnalle.