18 – Lue laajemmin

Takaisin tekstiin 18

2. Moos. 6:28–11:10

²⁸ Näin Herra puhui Moosekselle Egyptissä: ²⁹ ”Minä olen Herra. Ilmoita faraolle, Egyptin kuninkaalle, kaikki mitä minä sinulle sanon.” ³⁰ Mutta Mooses vastasi Herralle: ”Minähän tuskin osaan suutani avata. Kuinka siis farao kuuntelisi minua?”

7 ¹ Herra sanoi Moosekselle: ”Minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi. ² Sano sinä Aaronille, mitä minä käsken sinun sanoa, ja veljesi Aaron ilmoittakoon sen faraolle, jotta hän päästäisi israelilaiset lähtemään maasta. ³ Mutta minä kovetan faraon sydämen, niin ettei hän kuuntele teitä, vaikka minä teen Egyptissä monta ihmettä ja tunnustekoa. ⁴ Sitten minä nostan käteni Egyptiä vastaan ja rankaisen sitä ankarasti ja vien väkeni, oman kansani, israelilaiset, pois Egyptistä. ⁵ Kun minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien kansani sieltä pois, egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra.”

⁶ Mooses ja Aaron tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. ⁷ Mooses oli kahdeksankymmenvuotias ja Aaron kahdeksankymmentäkolmevuotias, kun he menivät faraon luo.

⁸ Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ⁹ ”Kun farao käskee teitä todistamaan sananne jollakin ihmeteolla, sano silloin Aaronille: ’Ota sauvasi ja heitä se faraon eteen, niin se muuttuu myrkkykäärmeeksi.'” ¹⁰ Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen hoviväkensä eteen, ja se muuttui käärmeeksi. ¹¹ Silloin farao kutsutti luokseen oppineet ja noidat, ja nämä Egyptin loitsijat tekivät taioillaan samoin: ¹² he heittivät kukin sauvansa, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa. ¹³ Farao pysyi kuitenkin kovana eikä kuunnellut heitä, niin kuin Herra oli sanonutkin.

¹⁴ Herra sanoi Moosekselle: ”Faraon sydän on paatunut. Hän ei suostu päästämään kansaa. ¹⁵ Lähde faraon luo huomisaamuna, kun hän on menossa Niilin rantaan. Mene sinne häntä vastaan ja ota mukaasi sauva, joka muuttui käärmeeksi. ¹⁶ Sano hänelle: ’Herra, heprealaisten Jumala, lähetti minut luoksesi pyytämään, että päästäisit hänen kansansa palvelemaan häntä autiomaassa. Mutta sinä et ole tähän asti suostunut. ¹⁷ Siksi Herra sanoo: Tämä osoittaa sinulle, että minä olen Herra. Kun minä nyt lyön Niilin vettä tällä sauvalla, joka minulla on kädessäni, niin vesi muuttuu vereksi. ¹⁸ Niilin kalat kuolevat ja virta alkaa haista niin etteivät egyptiläiset voi juoda sen vettä.'”

¹⁹ Herra sanoi vielä Moosekselle: ”Käske Aaronin ottaa sauvansa ja ojentaa se kohti Egyptin vesiä, sen kanavia ja lammikoita, jokaista paikkaa kohti, missä vettä on. Silloin vesi muuttuu vereksi, ja verta on kaikkialla Egyptissä, vieläpä puissa ja kivissäkin.”

²⁰ Mooses ja Aaron tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Mooses kohotti sauvansa ja löi Niilin vettä faraon ja hänen hovimiestensä nähden, ja kaikki vesi muuttui vereksi. ²¹ Niilin kalat kuolivat ja virta alkoi haista niin etteivät egyptiläiset voineet juoda sen vettä, ja verta oli Egyptissä kaikkialla.

²² Mutta Egyptin loitsijat tekivät samoin taioillaan, ja farao pysyi kovana eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, niin kuin Herra oli sanonutkin. ²³ Farao lähti takaisin palatsiinsa eikä välittänyt tästäkään ihmeestä. ²⁴ Mutta egyptiläiset joutuivat kaivamaan Niilin rantamilta vettä juotavakseen, sillä Niilin vettä he eivät voineet juoda.

²⁵ Seitsemän päivän kuluttua siitä, kun Herra oli turmellut Niilin, ²⁶ hän sanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo ja sano hänelle: Näin sanoo Herra: ’Päästä minun kansani palvelemaan minua. ²⁷ Ellet suostu päästämään, minä annan sammakoiden vaivata koko maatasi. ²⁸ Niili on vilisevä sammakoita, ja ne nousevat maalle ja tunkevat sinun palatsiisi, makuuhuoneeseesi ja vuoteeseesi, sinun hoviväkesi ja kansasi taloihin, maasi kaikkiin leivinuuneihin ja taikinakulhoihin. ²⁹ Sammakot tulevat sinun ja kansasi ja kaikkien alamaistesi vaivaksi.'”

8 ¹ Herra sanoi Moosekselle: ”Käske Aaronin ojentaa sauvansa kohti puroja, kanavia ja lammikoita ja kutsua sammakot esiin Egyptin vaivaksi.” ² Aaron ojensi sauvansa kohti Egyptin vesiä, ja sammakot nousivat maalle ja peittivät alleen koko Egyptin. ³ Mutta loitsijat tekivät samoin taioillaan ja nostattivat sammakoita esiin Egyptin vaivaksi.

⁴ Silloin farao kutsui luokseen Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: ”Rukoilkaa Herraa ottamaan sammakot pois minun ja kansani kimpusta, niin minä päästän kansanne uhraamaan Herralle.” ⁵ Mooses sanoi faraolle: ”Suvaitse ilmoittaa minulle määräaika. Minä rukoilen sinun puolestasi sekä hoviväkesi ja kansasi puolesta, ja siihen määräaikaan mennessä sammakot häviävät kiusaamasta sinua ja tämän maan taloja, ja niitä jää vain Niiliin.” ⁶ Farao vastasi: ”Huomiseen mennessä.” Mooses sanoi: ”Olkoon kuten sanot, jotta näkisit, ettei ole ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista. ⁷ Sammakot lähtevät vaivaamasta sinua, palatsiasi, hovisi väkeä ja kansaasi, ja niitä jää vain Niiliin.”

⁸ Mooses ja Aaron lähtivät faraon luota, ja Mooses rukoili ja pyysi Herraa ottamaan pois sammakot, jotka olivat faraon vaivana. ⁹ Herra teki niin kuin Mooses pyysi, ja sammakot kuolivat taloista, pihoilta ja pelloilta. ¹⁰ Vaikka niitä koottiin pois kasoittain, löyhkä täytti maan. ¹¹ Mutta kun farao näki, että vitsaus oli ohi, hän paadutti sydämensä eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, niin kuin Herra oli sanonutkin.

¹² Herra sanoi Moosekselle: ”Käske Aaronin ojentaa sauvansa ja lyödä maata, niin sen tomusta tulee syöpäläisiä kaikkialle Egyptiin.” ¹³ He tekivät näin. Aaron ojensi kätensä ja löi sauvallaan maata, ja syöpäläisiä tuli sekä ihmisiin että karjaan. Maan tomu muuttui syöpäläisiksi kaikkialla Egyptissä. ¹⁴ Myös loitsijat koettivat taioillaan saada aikaan syöpäläisiä, mutta eivät osanneet. Ja kun syöpäläiset vaivasivat ihmisiä ja karjaa, ¹⁵ loitsijat sanoivat faraolle: ”Yksin Jumalan sormi voi tehdä tämän.” Mutta farao pysyi kovana eikä kuunnellut heitä, niin kuin Herra oli sanonutkin.

¹⁶ Herra sanoi Moosekselle: ”Lähde faraota vastaan varhain aamulla, kun hän on menossa joen rantaan, ja sano hänelle: Näin sanoo Herra: ’Päästä minun kansani minua palvelemaan. ¹⁷ Ellet päästä minun kansaani, minä lähetän sinun hoviväkesi ja kansasi kimppuun paarmoja, niin että Egyptin talot ja maat tulevat niitä täyteen. ¹⁸ Ja minä varjelen sinä päivänä Gosenin maakunnan, missä minun kansani asuu, niin ettei sinne tule paarmoja. Niin sinä näet, että minä, Herra, toimin tässä maassa. ¹⁹ Minä teen eron oman kansani ja sinun kansasi välillä. Huomenna tämä ihme tapahtuu.'”

²⁰ Herra teki niin: faraon palatsiin, hänen hoviväkensä taloihin ja koko Egyptiin tuli sankat parvet paarmoja, ja paarmat vaivasivat hirmuisesti koko maata.

²¹ Silloin farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: ”Menkää ja uhratkaa Jumalallenne täällä Egyptissä.” ²² Mutta Mooses vastasi: ”Niin ei sovi tehdä, sillä kun me uhraamme Herralle, meidän uhrimme on egyptiläisille kauhistus. Jos me uhraisimme heidän nähtensä sellaista, mitä he kammoavat, niin he kivittäisivät meidät hengiltä. ²³ Me menemme autiomaahan kolmen päivän matkan päähän ja uhraamme siellä Herralle, Jumalallemme, niin kuin hän meitä käskee.” ²⁴ Farao sanoi: ”Minä päästän teidät autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallenne. Älkää silti menkö liian kauas. Rukoilkaa minunkin puolestani!” ²⁵ Mooses sanoi: ”Heti kun olen lähtenyt luotasi, minä rukoilen Herraa, ja huomenna paarmat katoavat ahdistamasta sinua, farao, sinun hoviväkeäsi ja kansaasi. Älä kuitenkaan enää petä meitä, vaan päästä kansamme nyt uhraamaan Herralle.”

²⁶ Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa. ²⁷ Herra teki hänen pyyntönsä mukaisesti, ja paarmat katosivat ahdistamasta faraota, hänen hoviväkeään ja hänen kansaansa, eikä niitä jäänyt jäljelle ainoatakaan. ²⁸ Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa eikä päästänyt kansaa lähtemään.

9 ¹ Herra sanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: ’Päästä minun kansani palvelemaan minua. ² Ellet suostu päästämään, vaan vieläkin estät heitä, ³ minun käteni iskee sinun karjaasi ja juhtiisi. Hevosiin, aaseihin, kameleihin, lehmiin ja lampaisiin tulee ankara rutto. ⁴ Mutta minä teen eron israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, eikä israelilaisten eläimistä kuole ainoatakaan. ⁵ Olen määrännyt ajan: huomenna se tapahtuu tässä maassa.'”

⁶ Seuraavana päivänä Herra teki niin kuin oli sanonut. Egyptiläisten karja kuoli, mutta israelilaisten eläimistä ei yksikään kuollut. ⁷ Kun farao otti asiasta selvää, hän sai tietää, ettei israelilaisilta ollut kuollut ainoatakaan eläintä. Mutta faraon sydän pysyi kovana, eikä hän päästänyt kansaa.

⁸ Sitten Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Ottakaa kouranne täyteen nokea, ja Mooses heittäköön sen ilmaan faraon edessä. ⁹ Silloin noki leviää pölynä yli koko Egyptin ja siitä tulee kaikkialla Egyptissä ihmisiin ja karjaan paiseita ja märkiviä rakkuloita.”

¹⁰ He ottivat nokea, ja kun he seisoivat faraon edessä, Mooses heitti noen ilmaan, ja ihmisiin ja karjaeläimiin tuli paiseita ja märkiviä rakkuloita. ¹¹ Loitsijatkaan eivät paiseidensa takia mahtaneet mitään Moosekselle, paiseita oli loitsijoissa samoin kuin kaikissa muissakin egyptiläisissä. ¹² Mutta Herra kovetti faraon sydämen, niin ettei hän kuunnellut Moosesta ja Aaronia. Niinhän Herra oli sanonutkin Moosekselle.

¹³ Herra sanoi Moosekselle: ”Astu varhain huomisaamuna faraon eteen ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: ’Päästä minun kansani palvelemaan minua. ¹⁴ Muuten minä annan tällä kertaa kaikkien vitsausteni kohdata sinua itseäsi, hovisi väkeä ja koko kansaasi, jotta näkisit, ettei maailmassa ole ketään minun vertaistani. ¹⁵ Minä olisin jo nyt voinut ojentaa käteni ja lyödä sinua ja kansaasi rutolla, niin että olisitte kokonaan hävinneet maan päältä. ¹⁶ Mutta minä olen säästänyt sinut sitä varten, että voisin näyttää sinulle voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin kaikkialla maailmassa. ¹⁷ Jos vielä kerran asetut vastustamaan minun kansaani etkä päästä sitä, ¹⁸ niin huomenna tähän aikaan minä lähetän niin ankaran raesateen, ettei sellaista ole ikinä Egyptissä nähty, niin kauan kuin se on ollut olemassa. ¹⁹ Toimita nyt suojaan karjasi ja kaikki mitä sinulla on ulkosalla, sillä ihmiset ja eläimet, jotka ovat ulkona ja joita ei ole korjattu suojaan, kuolevat raesateessa.'” ²⁰ Ne faraon hovimiehet, jotka pelkäsivät Herran sanaa, toimittivat kiireesti palvelusväkensä ja karjansa suojaan, ²¹ mutta ne, jotka eivät välittäneet Herran sanasta, jättivät palvelijansa ja karjansa taivasalle.

²² Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi kohti taivasta, niin raesade lankeaa koko Egyptin maahan ihmisten, eläinten ja kasvien päälle.” ²³ Mooses ojensi sauvansa kohti taivasta, ja Herra antoi ukkosen jylistä ja rakeiden ryöpytä, ja salamat iskivät maahan. Herra antoi sataa rakeita kaikkialle Egyptiin, ²⁴ ja salamat leimahtelivat raesateen seassa. Sade oli niin rankka, ettei Egyptin kansa ollut sellaista kokenut koko olemassaolonsa aikana. ²⁵ Rakeet löivät maahan kaiken, mitä Egyptissä oli ulkosalla, niin ihmiset kuin karjan, ne pieksivät kaiken maassa kasvavan ja silpoivat puutkin. ²⁶ Vain Gosenin maakunnassa, missä israelilaiset asuivat, ei rakeita satanut.

²⁷ Farao kutsutti nyt luokseen Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: ”Nyt minä tunnustan tehneeni väärin. Herra on oikeassa, ja minä ja kansani olemme väärässä. ²⁸ Rukoilkaa Herraa, sillä me emme enää kestä Jumalan jylinää ja rakeita. Minä lähetän teidät pois, ette saa enää jäädä tänne.” ²⁹ Mooses sanoi hänelle: ”Kun minä lähden tästä kaupungista, kohotan käteni Herraa kohti rukoukseen. Ukkonen lakkaa eikä rakeita enää sada, ja siitä tiedät, että maa on Herran. ³⁰ Mutta minä tiedän, että sinä ja hoviväkesi ette vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa.”

³¹ Pellava ja ohra olivat tuhoutuneet, sillä ohra oli jo tähkällä ja pellava nupulla, ³² mutta vehnä ja vaivaisvehnä eivät tuhoutuneet, koska ne valmistuvat vasta myöhemmin.

³³ Mooses lähti faraon luota, meni kaupungista ulos ja kohotti kätensä Herraa kohti rukoukseen. Silloin jyrinä ja rakeet lakkasivat eikä enää satanut. ³⁴ Mutta kun farao näki, että raesade ja ukkonen olivat lakanneet, hän palasi taas väärälle tielleen, ja hän ja hänen hoviväkensä paaduttivat sydämensä. ³⁵ Näin faraon sydän pysyi kovana eikä hän päästänyt israelilaisia, niin kuin Herra oli Mooseksen suulla sanonutkin.

10 ¹ Herra sanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo, sillä minä olen paaduttanut hänen ja hänen hoviväkensä sydämet vain voidakseni tehdä nämä ihmetekoni heidän silmiensä nähden ² ja jotta sinä voisit kertoa lapsillesi ja lastesi lapsille, miten minä nöyryytin egyptiläisiä ja millaisia tekoja minä tein heidän keskuudessaan. Silloin te näette, että minä olen Herra.”

³ Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat hänelle: ”Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: ’Kuinka kauan kieltäydyt nöyrtymästä minun edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua. ⁴ Jos kieltäydyt päästämästä kansaani, niin huomenna minä tuon heinäsirkat sinun maillesi, ⁵ ja ne peittävät maan niin ettei sen pintaa näy. Ne syövät teiltä senkin vähän, mikä rakeilta säästyi, ja syövät vielä puutkin, joita maillanne kasvaa. ⁶ Ne täyttävät sinun palatsisi, sinun hovimiestesi talot ja kaikkien muiden egyptiläisten talot, niin ettei sellaista ole nähty niin kauan kuin isäsi ja esi-isäsi ovat tässä maassa asuneet.'” Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon luota.

⁷ Mutta hovimiehet sanoivat faraolle: ”Kuinka kauan tuon miehen pitää olla tuottamassa meille onnettomuutta? Päästä Israelin miehet palvelemaan Herraa, Jumalaansa. Etkö vieläkään käsitä, että Egypti on muuten hukassa?” ⁸ Niin Mooses ja Aaron haettiin takaisin faraon luo, ja farao sanoi heille: ”Menkää palvelemaan Herraa, Jumalaanne. Mutta ketkä teistä ovat sinne lähtemässä?” ⁹ Mooses vastasi: ”Me lähdemme kaikki, nuoret ja vanhat. Me menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja nautoinemme, sillä me vietämme juhlaa Herran kunniaksi.” ¹⁰ Farao sanoi heille: ”Herra teitä varjelkoon, mutta pitäisikö minun muka päästää teidät lähtemään vaimoinenne ja lapsinenne? Teillä on selvästikin paha mielessä! ¹¹ Siitä ei tule mitään, mutta menkää te miehet palvelemaan Herraa, sitähän te pyysitte.” Ja farao ajoi heidät pois luotaan.

¹² Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi Egyptin maan ylle ja kutsu heinäsirkat, niin ne saapuvat Egyptiin ja syövät kaiken maassa kasvavan, kaiken, mitä rakeilta jäi jäljelle.” ¹³ Mooses ojensi sauvansa maan ylle, ja Herra antoi itätuulen puhaltaa Egyptin yli koko sen päivän ja yön. Kun aamu tuli, oli itätuuli tuonut heinäsirkat mukanaan. ¹⁴ Ne levittäytyivät koko Egyptiin ja laskeutuivat sankkoina parvina kaikkialle maahan. Sellaista heinäsirkkojen paljoutta ei ole koskaan ennen ollut eikä ole enää koskaan tuleva. ¹⁵ Ne peittivät maan pinnan ja maa oli niitä mustanaan. Ne söivät kaiken maassa kasvavan ja kaikki puiden hedelmät, kaiken, mitä rakeilta oli säästynyt. Missään koko Egyptissä ei jäänyt vihreyttä puihin eikä maahan.

¹⁶ Farao kutsutti kiireesti Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: ”Minä olen rikkonut Herraa, teidän Jumalaanne vastaan, ja teitä vastaan. ¹⁷ Antakaa minulle anteeksi rikkomukseni vielä tämän kerran ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, ottamaan minulta pois tämä hirvittävä rangaistus.” ¹⁸ Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa, ¹⁹ ja Herra käänsi tuulen ankaraksi länsituuleksi, joka vei heinäsirkat mukanaan ja puhalsi ne Kaislamereen. Yhtään heinäsirkkaa ei jäänyt koko Egyptin alueelle. ²⁰ Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia lähtemään.

²¹ Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptiin tulee pimeys, niin sakea pimeys, että siihen voi käsin koskea.” ²² Mooses ojensi kätensä kohti taivasta, ja Egyptiin tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi. ²³ Ihmiset eivät nähneet toisiaan eikä kukaan voinut kolmeen päivään mennä minnekään, mutta israelilaisten asuinsijoilla oli valoisaa.

²⁴ Farao kutsutti Mooseksen luokseen ja sanoi: ”Menkää palvelemaan Herraa. Vain lampaanne ja nautakarjanne jääkööt tänne, vaimonne, lapsenne ja vanhuksenne saavat lähteä teidän kanssanne.” ²⁵ Mutta Mooses sanoi: ”Vaikka itse antaisit meille eläimiä teuras- ja polttouhreiksi Herralle, meidän Jumalallemme, ²⁶ täytyy karjamme silti seurata mukana, eikä tänne saa jäädä ainoatakaan eläintä, sillä omasta karjastamme meidän on otettava ne uhrieläimet, joilla palvelemme Herraa, Jumalaamme. Ennen kuin olemme perillä, emme tiedä itsekään, millä uhreilla palvelemme Herraa, Jumalaamme.”

²⁷ Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao suostunut päästämään israelilaisia. ²⁸ Farao sanoi Moosekselle: ”Mene tiehesi ja varo tulemasta enää minun silmieni eteen. Jos vielä kerran näen sinut, sinun on kuoltava!” ²⁹ Mooses vastasi: ”Totta puhut. Tämän jälkeen minä en enää tule sinun eteesi.”

11 ¹ Herra sanoi Moosekselle: ”Vielä yhden vitsauksen minä annan kohdata faraota ja egyptiläisiä. Sen jälkeen hän päästää teidät lähtemään, ja kun hän teidät päästää, hän ajamalla ajaa teidät täältä pois. ² Sano siis kansalle, että kaikkien, niin miesten kuin naistenkin, tulee pyytää tuttaviltaan muistolahjaksi hopea- ja kultaesineitä.” ³ Herra oli antanut kansansa saada paljon ystäviä egyptiläisten joukosta. Myös Moosesta pitivät sekä faraon hovi että Egyptin kansa suuressa arvossa.

⁴ Mooses sanoi faraolle: ”Näin sanoo Herra: ’Puolenyön aikaan minä kuljen läpi Egyptin, ⁵ ja silloin kuolee Egyptissä joka ainoa esikoinen, valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta jauhinkivien ääressä istuvan orjattaren esikoiseen. Myös kaikki karjan esikoiset kuolevat. ⁶ Koko Egyptin täyttää suuri valitus, jollaista ei ole ennen kuultu eikä enää toiste kuulla. ⁷ Mutta israelilaisille ei edes koira murise, mitään vahinkoa ei tapahdu ihmisille enempää kuin karjallekaan. Tästä ymmärrät, että Herra tekee eron Egyptin ja Israelin välillä.’ ⁸ Silloin kaikki hovisi miehet tulevat minun luokseni, heittäytyvät eteeni ja sanovat: ’Lähde täältä ja vie pois kansasi, jota johdat.’ Sitten minä lähden.” Ja Mooses lähti faraon luota vihasta hehkuen.

⁹ Herra oli sanonut Moosekselle: ”Farao ei kuuntele teitä. Tämä tapahtuu siksi, että minä voisin tehdä monta ihmetekoa Egyptissä.” ¹⁰ Mooses ja Aaron olivat nyt tehneet kaikki nämä ihmeet faraon edessä, ja Herra oli paaduttanut faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia lähtemään maasta.

Takaisin tekstiin 18