
“Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon.”
Edellinen teksti | Seuraava teksti |
Kuuntele podcastina
1. Moos. 45:1–15
1 Nyt Joosef ei enää jaksanut hillitä itseään. Koska paikalla oli paljon palvelusväkeä, hän huusi: ”Pois täältä kaikki!” Niinpä ketään vierasta ei ollut läsnä, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli. 2 Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. 3 Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?” Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään.
4 Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaa tänne minun luokseni.” He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi: ”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. 5 Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. 6 Nälkä on nyt jo kaksi vuotta vallinnut kaikkialla, ja edessä on vielä viisi vuotta, joina ei kynnetä peltoa eikä korjata satoa. 7 Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat. 8 Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala, ja hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi.
9 ”Menkää nyt kiireesti isäni luo ja sanokaa hänelle: ’Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule viipymättä tänne minun luokseni, 10 niin saatte asua minun lähelläni Gosenin maakunnassa, sinä, poikasi ja heidän lapsensa. Te saatte tuoda tänne lampaanne, vuohenne, nautakarjanne ja kaiken muun teille kuuluvan. 11 Minä huolehdin sinun elatuksestasi, niin ettet sinä eikä sinun perheesi tai kukaan muukaan väestäsi jää puutteeseen, sillä nälkävuosia on vielä viisi jäljellä.’ 12 Näettehän omin silmin, ja veljeni Benjamin näkee, että minä itse puhun teille. 13 Kertokaa vielä isälleni, miten korkeassa asemassa minä olen Egyptissä ja mitä kaikkea olette nähneet, ja tuokaa isä kiireesti tänne.”
14 Sitten Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki. 15 Ja Joosef suuteli ja syleili itkien kaikkia veljiään. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat pitkään hänen kanssaan.
Pidätkö onnellisista lopuista?
Joosef oli ollut nuori joutuessaan Egyptiin. Hänellä oli varmasti ollut ikävä perhettään, ehkä erityisesti isäänsä Jaakobia, johon hänellä oli äidin kuoltua syntynyt aivan erityinen suhde. Joosef oli juuri edellä kuullut, miten murheissaan Jaakob oli ollut Joosefin katoamisesta ja siitä riskistä, että Benjaminille kävisi nyt samoin. Joosef kunnioitti isäänsä ja tämän murhe ja pelko kosketti häntä syvästi.
Joosef ei voinut enää peittää tunteitaan ja esiintyä tuntemattomana omille veljilleen. Hän itki kerralla monet pelon, pettymyksen ja ikävän itkut, joita hän oli vuosien varrella joutunut nielemään. Vihdoinkin hänen ympärillään oli perhe ja hänellä olisi mahdollisuus nähdä isänsä. Joosef tiesi faraon unen perusteella, että nälänhätä jatkuisi vielä pitkään, joten siksikin oli tärkeää, että koko perhe tulisi Egyptiin, missä ruokaa riitti kaikille. Joosef ei syytellyt veljiään, vaan näki Jumalan johdatuksen vaikeissakin vaiheissa.
Vaikeuksien keskellä Jumalan läsnäoloa on joskus vaikea huomata, mutta kun aikaa kuluu, niidenkin tarkoitus voi aueta. Mutta vaikka jotkut vaikeudet ja kärsimykset jäisivätkin kysymysmerkeiksi, voi silti luottaa siihen, että Jumala ei ole hylännyt. Hän ei vie minnekään, missä hän ei jo edeltä olisi.
Kol. 3:12
Edellinen teksti | Seuraava teksti |