”Minä itse en pysty, mutta Jumala voi.”

Edellinen teksti Seuraava teksti

1. Moos. 41:14–16, 28–41

14 Silloin farao kutsutti Joosefin luokseen. Hänet haettiin kiireesti vankilasta, hänen partansa ja hiuksensa ajeltiin, ja hän sai ylleen uudet vaatteet. Sitten hän tuli faraon luo. 15 Farao sanoi Joosefille: ”Minä olen nähnyt unen, eikä kukaan osaa sitä selittää, mutta minulle on kerrottu, että sinä pystyt selittämään unen heti sen kuultuasi.” 16 Joosef vastasi: ”Minä itse en pysty, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen.”

28 Kun sanoin, että Jumala on näyttänyt faraolle, mitä hän aikoo tehdä, tarkoitin tätä: 29 Seuraavat seitsemän vuotta ovat suuren yltäkylläisyyden aikaa koko Egyptin maassa, 30 mutta niitä seuraa seitsemän niin kovaa nälkävuotta, että koko tuo yltäkylläisyys jää Egyptissä unohduksiin. Nälänhätä ulottuu yli koko maan, 31 eikä ruoan runsaudesta ole maassa enää tietoakaan, sillä tuo nälänhätä tulee olemaan hyvin ankara. 32 Faraon unen toistuminen taas merkitsee sitä, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja panee sen pian täytäntöön.

33 ”Siksi faraon tulisi nyt valita viisas ja taitava mies Egyptin käskynhaltijaksi. 34 Faraon tulisi myös asettaa maahan virkamiehiä, jotka ottavat talteen viidenneksen Egyptin sadosta niinä seitsemänä viljavana vuotena. 35 Heidän tulee koota noina tulevina hyvinä vuosina talteen kaikkea syötävää ja varastoida faraon valvonnassa viljaa varmaan talteen kaupunkeihin. 36 Tämä vilja olkoon maassa varalla niiksi seitsemäksi nälkävuodeksi, jotka tulevat Egyptin maahan. Silloin maa ei joudu nälänhädän vuoksi perikatoon.”

37 Nämä sanat miellyttivät faraota ja hänen hovinsa miehiä, 38 ja farao sanoi heille: ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!” 39 Joosefille hän sanoi: ”Koska Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi olla toista niin viisasta ja taitavaa miestä kuin sinä. 40 Sinä saat hallita minun valtakuntaani, ja koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi.” 41 Farao sanoi vielä Joosefille: ”Näin minä asetan sinut hallitsemaan koko Egyptiä.”

Lue laajemmin: 1. Moos. 39–41

39 1 Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptiläinen Potifar, faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet. 2 Herra oli Joosefin kanssa, ja siksi hänellä oli aina onni mukanaan. Hän asui egyptiläisen isäntänsä talossa, 3 ja isäntä huomasi, että Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua kaikissa toimissaan. 4 Joosef pääsi Potifarin suosioon ja palveli häntä niin hyvin, että Potifar asetti hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa koko omaisuutensa.

5 Kun Potifar oli määrännyt Joosefin taloutensa ja kaiken omaisuutensa hoitajaksi, Herra siunasi hänen taloaan Joosefin tähden. Ja Herran siunaus näkyi kaikessa, mitä Potifarilla oli, niin kotona kuin tiluksilla. 6 Sen tähden Potifar jätti Joosefin hoitoon koko omaisuutensa eikä itse huolehtinut muusta kuin mitä hän söi.

Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan. 7 Niinpä jonkin ajan kuluttua isännän vaimo iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: ”Makaa minun kanssani.” 8 Mutta Joosef kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: ”Isäntäni ei enää välitä itse huolehtia mistään, hän on uskonut minun hoitooni kaiken omaisuutensa. 9 Minulla on tässä talossa yhtä paljon valtaa kuin hänelläkin, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?” 10 Ja vaikka nainen päivästä toiseen houkutteli Joosefia, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan.

11 Eräänä päivänä, kun Joosef taas tuli taloon tekemään työtään eikä ketään talonväkeen kuuluvaa ollut paikalla, 12 nainen tarttui Joosefin vaatteeseen ja sanoi: ”Tule makaamaan kanssani.” Silloin Joosef pakeni ulos, mutta hänen pukunsa jäi naisen käsiin. 13 Kun nainen näki, että Joosef oli jättänyt pukunsa hänen käsiinsä ja paennut, 14 hän huusi talonsa palvelijoita ja sanoi: ”Katsokaa! Potifar on tuonut tänne heprealaisen miehen, joka nyt pitää meitä pilkkanaan. Hän tuli minun luokseni ja halusi maata kanssani, mutta minä huusin kovaa, 15 ja kun hän kuuli minun kirkaisevan ja alkavan huutaa, hän jätti pukunsa tähän ja juoksi pakoon.”

16 Nainen piti Joosefin puvun siihen asti, kun hänen miehensä palasi kotiin. 17 Hän kertoi miehelleen samat asiat: ”Tuo heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli minun luokseni häpäistäkseen minut, 18 mutta kun minä kirkaisin ja rupesin huutamaan, hän jätti pukunsa minun viereeni ja juoksi pakoon.” 19 Kun isäntä kuuli vaimonsa kertovan, mitä orja oli tehnyt, hän raivostui. 20 Hän otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja säilytettiin.

21 Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja oli hänen kanssaan, niin että hän saavutti vankilan päällikön suosion. 22 Päällikkö uskoi Joosefin valvontaan vankilan muut vangit, ja Joosef huolehti kaikesta, mitä siellä tehtiin. 23 Eikä vankilan päällikkö lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi Joosefin onnistua kaikessa.

40 1 Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että faraon, Egyptin kuninkaan, juomanlaskija ja leipuri rikkoivat herraansa vastaan. 2 Silloin farao vihastui näihin kahteen hoviherraansa, ylijuomanlaskijaan ja ylileipuriin, 3 ja toimitti heidät henkivartijain päällikön vartioitaviksi, samaan vankilaan jossa Joosefkin oli. 4 Henkivartijain päällikkö määräsi Joosefin huolehtimaan heistä ja palvelemaan heitä. Niin he olivat jonkin aikaa vankeudessa.

5 Vankilassa ollessaan Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri näkivät molemmat samana yönä unta. Kumpikin näki eri unen, joka vaati oman selityksensä. 6 Kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, hän tapasi heidät alakuloisina. 7 Hän kysyi näiltä faraon hovimiehiltä, jotka olivat vankeina hänen kanssaan hänen isäntänsä talossa: ”Miksi te näytätte tänään niin onnettomilta?” 8 He vastasivat: ”Olemme nähneet unta, eikä täällä ole ketään, joka selittäisi unemme.” Joosef sanoi: ”Unien selitykset tulevat Jumalalta, mutta kertokaa kuitenkin unenne minulle.”

9 Ylijuomanlaskija kertoi unensa Joosefille sanoen: ”Näin unta, että edessäni oli viiniköynnös 10 ja viiniköynnöksessä oli kolme haaraa. Tuskin se oli puhjennut lehteen, kun se jo kukki, ja rypäleet kypsyivät sen tertuissa. 11 Minulla oli kädessäni faraon malja, ja minä otin rypäleitä, puristin niiden mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen.” 12 Joosef sanoi hänelle: ”Tämä on unesi selitys. Nuo kolme haaraa tarkoittavat kolmea päivää. 13 Kolmen päivän kuluttua farao ylentää sinut ja palauttaa sinut entiseen asemaasi, ja sinä saat antaa maljan faraon käteen niin kuin ennenkin, kun olit hänen juomanlaskijansa. 14 Älä unohda minua, kun sinun käy hyvin, vaan tee minulle palvelus: puhu minusta faraolle ja auta minut pois tästä talosta. 15 Minut on näet ryöstetty tänne heprealaisten maasta, enkä ole täälläkään tehnyt mitään pahaa. Silti minut on heitetty tähän vankityrmään.”

16 Kun ylileipuri kuuli, miten hyvin Joosef selitti unen, hän sanoi: ”Minun uneni oli tällainen. Minulla oli pääni päällä kolme korillista vehnäleipiä. 17 Ylimmässä korissa oli kaikenlaisia leivonnaisia faraolle syötäväksi, mutta linnut söivät ne korista pääni päältä.” 18 Joosef sanoi: ”Tämä on unesi selitys. Nuo kolme koria tarkoittavat kolmea päivää. 19 Kolmen päivän kuluttua farao ylentää sinutkin: hän ripustaa sinut hirsipuuhun, ja linnut syövät sinun lihasi.”

20 Kolmantena päivänä faraolla oli syntymäpäivä, ja hän järjesti pidot koko hovinsa väelle. Hän ylensi ylijuomanlaskijan ja ylileipurin hovinsa nähden: 21 hän palautti ylijuomanlaskijan entiseen asemaansa, niin että tämä sai taas antaa maljan faraon käteen, 22 mutta ylileipurin hän hirtätti – juuri niin kuin Joosef oli selittänyt heidän unensa. 23 Mutta ylijuomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unohti hänet.

41 1 Pari vuotta myöhemmin farao näki unen. Hän seisoi Niilin rannalla. 2 Yhtäkkiä Niilistä nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, ja ne jäivät syömään kaislikkoon. 3 Niiden jälkeen Niilistä nousi vielä toiset seitsemän lehmää, rumia ja laihoja, ja ne jäivät noiden toisten viereen Niilin rannalle. 4 Ja rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi. 5 Sitten hän nukahti uudestaan ja näki unta vielä toisen kerran. Samassa korressa kasvoi seitsemän paksua ja kaunista tähkää, 6 mutta niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän ohutta, itätuulen polttamaa tähkää, 7 ja ne nielivät ne seitsemän paksua ja täyteläistä tähkää. Siihen farao heräsi, ja hän huomasi, että se oli ollut unta.

8 Aamulla farao oli levottomalla mielellä ja kutsutti luokseen Egyptin kaikki enteidenselittäjät ja viisaat. Hän kertoi heille unensa, mutta kukaan ei osannut selittää niitä hänelle. 9 Silloin ylijuomanlaskija sanoi faraolle: ”Minun täytyy nyt ottaa puheeksi rikkomukseni. 10 Farao oli kerran vihastunut meihin palvelijoihinsa ja pani minut ja ylileipurin vankeuteen henkivartijain päällikön taloon. 11 Siellä me molemmat näimme eräänä yönä unta, ja kummankin uni vaati oman selityksensä. 12 Vankilassa meidän kanssamme oli eräs heprealainen nuorukainen, henkivartijain päällikön orja. Me kerroimme hänelle unemme, ja hän selitti ne meille. 13 Ja kävi niin kuin hän oli selittänyt: farao palautti minut entiseen asemaani, mutta leipurin hän ripusti hirsipuuhun.”

14 Silloin farao kutsutti Joosefin luokseen. Hänet haettiin kiireesti vankilasta, hänen partansa ja hiuksensa ajeltiin, ja hän sai ylleen uudet vaatteet. Sitten hän tuli faraon luo. 15 Farao sanoi Joosefille: ”Minä olen nähnyt unen, eikä kukaan osaa sitä selittää, mutta minulle on kerrottu, että sinä pystyt selittämään unen heti sen kuultuasi.” 16 Joosef vastasi: ”Minä itse en pysty, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen.”

17 Farao kertoi Joosefille: ”Minä näin unta, että seisoin Niilin rannalla. 18 Silloin Niilistä nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, ja ne jäivät syömään kaislikkoon. 19 Mutta niiden jälkeen Niilistä nousi vielä seitsemän muuta lehmää, jotka olivat niin kurjia, rumia ja laihoja, etten ole sellaisia nähnyt koko Egyptin maassa. 20 Nuo rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän ensimmäistä, lihavaa lehmää. 21 Mutta vaikka lihavat lehmät katosivat niiden suihin, ei mistään voinut huomata, että laihat olivat ahmineet ne sisäänsä, sillä ne näyttivät yhtä laihoilta ja rumilta kuin ennenkin. Siihen minä heräsin. 22 Sitten näin taas unta. Seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkää kasvoi samassa korressa. 23 Mutta niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän kuivettunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa tähkää. 24 Ja nämä ohuet tähkät nielivät ne seitsemän kaunista tähkää. Minä olen kertonut uneni enteidenselittäjille, mutta kukaan ei osaa sanoa minulle, mitä ne merkitsevät.”

25 Joosef sanoi faraolle: ”Faraon unet tarkoittavat samaa. Jumala on kertonut faraolle, mitä hän aikoo tehdä. 26 Nuo seitsemän kaunista lehmää tarkoittavat seitsemää vuotta, ja ne seitsemän kaunista tähkää tarkoittavat samoin seitsemää vuotta. Molempien unien merkitys on sama. 27 Ne seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka nousivat niiden kauniiden jälkeen, merkitsevät seitsemää vuotta, ja samoin ne seitsemän tyhjää ja itätuulen polttamaa tähkää merkitsevät seitsemää nälkävuotta. 28 Kun sanoin, että Jumala on näyttänyt faraolle, mitä hän aikoo tehdä, tarkoitin tätä: 29 Seuraavat seitsemän vuotta ovat suuren yltäkylläisyyden aikaa koko Egyptin maassa, 30 mutta niitä seuraa seitsemän niin kovaa nälkävuotta, että koko tuo yltäkylläisyys jää Egyptissä unohduksiin. Nälänhätä ulottuu yli koko maan, 31 eikä ruoan runsaudesta ole maassa enää tietoakaan, sillä tuo nälänhätä tulee olemaan hyvin ankara. 32 Faraon unen toistuminen taas merkitsee sitä, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja panee sen pian täytäntöön.

33 ”Siksi faraon tulisi nyt valita viisas ja taitava mies Egyptin käskynhaltijaksi. 34 Faraon tulisi myös asettaa maahan virkamiehiä, jotka ottavat talteen viidenneksen Egyptin sadosta niinä seitsemänä viljavana vuotena. 35 Heidän tulee koota noina tulevina hyvinä vuosina talteen kaikkea syötävää ja varastoida faraon valvonnassa viljaa varmaan talteen kaupunkeihin. 36 Tämä vilja olkoon maassa varalla niiksi seitsemäksi nälkävuodeksi, jotka tulevat Egyptin maahan. Silloin maa ei joudu nälänhädän vuoksi perikatoon.”

37 Nämä sanat miellyttivät faraota ja hänen hovinsa miehiä, 38 ja farao sanoi heille: ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!” 39 Joosefille hän sanoi: ”Koska Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi olla toista niin viisasta ja taitavaa miestä kuin sinä. 40 Sinä saat hallita minun valtakuntaani, ja koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi.” 41 Farao sanoi vielä Joosefille: ”Näin minä asetan sinut hallitsemaan koko Egyptiä.” 42 Ja farao otti sinettisormuksensa sormestaan ja pani sen Joosefin sormeen, puki hänet vaatteisiin, jotka olivat hienointa pellavaa, ja ripusti hänen kaulaansa kultakäädyt. 43 Hän antoi Joosefin ajaa toiseksi parhailla vaunuillaan, ja Joosefin edellä huudettiin: ”Abrek!” Näin hänestä tehtiin koko Egyptin käskynhaltija. 44 Ja farao sanoi Joosefille: ”Minä olen farao, mutta ilman sinun lupaasi älköön kukaan koko Egyptin maassa ryhtykö mihinkään.” 45 Farao antoi Joosefille nimeksi Safenat-Paneah ja antoi hänelle vaimoksi Onin papin Poti-Feran tyttären Asenatin. Joosefin valta ulottui yli koko Egyptin.

46 Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef lähti faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptissä. 47 Ja maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena viljaa ylen määrin. 48 Näiden Egyptin seitsemän hyvän vuoden aikana Joosef keräsi kaikkea syötävää ja talletti sen kaupunkeihin. Hän varastoi kaupunkeihin kaiken viljan, jonka ympäristön pellot tuottivat. 49 Hän varastoi viljaa niin suunnattomat määrät, että lopulta sitä oli kuin hiekkaa meren rannalla eikä sen määrää enää voitu mitata.

50 Joosefille syntyi ennen ensimmäisen nälkävuoden tuloa kaksi poikaa. Heidän äitinsä oli Asenat, Onin papin Poti-Feran tytär. 51 Esikoiselleen Joosef antoi nimeksi Manasse sanoen: ”Jumala on saanut minut unohtamaan kaikki vaivani ja isäni kodin.” 52 Toiselle pojalleen hän antoi nimeksi Efraim sanoen: ”Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi maassa, jossa olen joutunut niin paljon kärsimään.”

53 Kun Egyptin seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet, 54 alkoi seitsemän nälkävuoden aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli tallella syötävää. 55 Kun nälkä alkoi vaivata koko Egyptiä ja kansa huusi faraolta leipää, tämä sanoi egyptiläisille: ”Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee.” 56 Kun nälkä jo vallitsi koko maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä oli Egyptissä ankara. 57 Myös muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo viljaa ostamaan, sillä kaikkialla vallitsi kova nälkä.

Oletko nöyrä?

Joosef oli elänyt Egyptissä orjana ja lopulta joutunut syyttömänä vankilaan. Ystävät unohtivat pitää hänen puoliaan, perhe oli jossain kaukana, ja nuoruus kului. Elämä näytti luisuvan lujaa vauhtia alaspäin. Silti Joosef ei ollut menettänyt uskoaan Jumalaan – ehkäpä vaikeudet olivat vain syventäneet hänen uskoaan.

Joosefin veljet olivat aikanaan halunneet tappaa hänet nimenomaan unien ja niiden tulkinnan takia. Nyt sama Jumalan antama lahja pelasti hänet. Veljilleen Joosef ei ollut maininnut saaneensa uniaan Jumalalta – olikohan hän itsekään täysin ymmärtänyt sitä? Faraon unta selittäessään Joosef antoi kuitenkin täyden kunnian Jumalalle.  Ja jos aikanaan Joosef ei ollut täysin kunnioittanut veljiään, nyt hän osasi antaa täyden arvostuksen faraolle: Joosef ei asettunut tämän yläpuolelle, vaikka osasikin kertoa uneen täydellisen ja selkeän selityksen, ja vieläpä antamaan käytännön ohjeet sen mukaan toimimiseen.

Nöyryys ja Jumalaan luottaminen ei ole ihmiselle luontaista. Haluaisimme kovasti saada itsellemme mainetta ja kunniaa siitä, mitä osaamme. Siksi Jumala joutuu välillä kasvattamaan meitä ikävienkin elämänvaiheiden kautta ja laittamaan meitä tehtäviin, jotka ovat täysin oman osaamiskykymme yläpuolella. Kun näemme Jumalan toimivan niissä, ymmärrämme jotain hänen kaikkivaltiudestaan ja itseämme suuremmista suunnitelmista. Joosefin kohdalla tämä näkyi harvinaisen selvästi: hetkessä hänet korotettiin vankilassa kituvasta orjasta yhdeksi Egyptin vaikutusvaltaisimmista johtajista.

”Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa. Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan.”
1. Sam. 2:8
Keskustelukysymyksiä
  1. Mikä kertoo Joosefin nöyrästä asenteesta? Mikä oli tehnyt hänestä nöyrän?
  2. Mikä antoi Joosefille rohkeutta faraon edessä?
  3. Miksi farao kunnioitti Joosefia, joka oli ollut hetki sitten vain yksi vanki muiden joukossa?
  4. Onko Jumala puhunut sinulle unen kautta?
  5. Millaisissa elämäntilanteissa ihminen voi oppia luottamaan Jumalaan?
Edellinen teksti Seuraava teksti
Jaa sivu: